Nyt eletään elokuun alkua.
Olen odottanut tätä aikaa, mutta ehkä hieman kauhunsekaisin tuntein. Rennosti vietetyn kesäloman jälkeen pitäisi palata arkeen ja vielä ihan uuteen sellaiseen. Vaikka palasinkin samaan työpaikkaan, niin palasin uusiin tehtäviin. Tarkoituksena on käynnistää Osallisuus ja Tuki -hanke, joka pyrkii nuorten intensiivisen tukimallin kokeilemiseen.
Mistä lähtisi liikkeelle? Pitää tehdä uusia sopimuspohjia, tutustua muualla käytössä oleviin työmuotoihin, valikoida meille oikeanlaisia menetelmiä, tiedottaa, tutustua rahoittajan asettamiin raameihin ja muihin systeemeihin, löytää kokeiluun halukkaita nuoria ja vaikka mitä.. Mikä olisi juuri nyt kaikkein tärkeintä? Mihin tarttuisi ja minkä ehtisi myöhemmin?
Päässä risteilee hirveä määrä ajatuksia ja kysymyksiä, joita ensimmäisinä uuden arjen työpäivinä pitäisi ehtiä pohtimaan. Usko asioiden selkiytymiseen on kuitenkin vahva. Myöskään usko hankkeen järkevyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen ei horju, kunhan vaan saadaan hommat polkaistua jouhevasti käyntiin. Yksi asia kerrallaan se ehkä onnistuu? Onneksi kalenteri sentään on näin loman jäljiltä melko tyhjillään, joten on aikaa ajatuksia selkiytellä. Ehkä viikon päästä kalenterissa on jo enemmän merkintöjä ja päässä vähän vähemmän hajanaisia ajatelmia?
Yhteistyökumppanit, nuorten kanssa työskentelevät ja muut nuor(t)en asioista huolta kantavat! Teidän yhteydenottojanne nyt kaipaan. Jos mielessänne on nuori, joka voisi hyötyä intensiivisestä tukemisesta, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä. Tyhjä kalenterini huutaa merkintöjä!!
Projektityöntekijä
Mira Kaaja
