Uutisointi nuorten hyvinvoinnista on ristiriitaista. Toisaalta uutisoidaan, että nuoret ovat elämäänsä tyytyväisempiä kuin ikinä ennen. Pisa -tutkimuksessa erityisesti suomalaiset pojat ovat nousseet esiin ryhmänä, joka peittoaa muut positiivisella elämänasenteellaan. Heillä on uskoa tulevaan ja he kokevat voivansa hyvin.
Samaan aikaan nuorista käydään myös täysin päinvastaista keskustelua. Nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen määrän kerrotaan jatkuvasti kasvavan. EVA:n tekemän tutkimuksen mukaan erityisesti miehet ajautuvat työelämän ulkopuolelle ja syrjäytyvien määrä vain kasvaa. Nuorien kerrotaan olevan työhaluttomia, yksinäisiä ja motivaatioltaan heikkoja. Yksinäisyys ja pahoinvointi lisääntyvät.
Nuoret siis voivat jollakin mittarilla paremmin kuin koskaan, mutta toisesta näkökulmasta katsottuna tilanne onkin huolestuttava. Osallisuus ja tuki -hankkeessa tehdyn työn myötä tämän kaksijakoisen uutisoinnin voi ymmärtää. Jokaisen nuoren tarina on yksilöllinen, eikä hyvinvointia voi mitata vain yhdellä mittarilla. Yksi ja sama nuori saattaa olla täysin tyytyväinen omaan elämäänsä, mutta kuulua silti syrjäytyvien nuorten riskiryhmään. Toinen saattaa olla päihteiden ongelmakäyttäjä ja voida sen vuoksi todella huonosti, mutta hänellä on kuitenkin kavereita ja vaikkapa opiskelupaikka, joiden vuoksi häntä ei pidetä syrjäytyneenä tai edes riskiryhmään kuuluvana.
Yhden asian uskon kaikille nuorille olevan kuitenkin yhteistä. Nuoret tarvitsevat ympärilleen ihmisiä. He tarvitsevat ihmisiä, jotka kohtaavat aidosti, ottavat todesta ja tukevat oikeaan suuntaan. Nämä ihmiset estävät syrjäytymisen ja kaivavat esiin motivaation myös niiltä, joilla se on kadoksissa. Nämä ihmiset myös palauttavat maan pinnalle ne, jotka luulevat voivansa paremmin kuin voivatkaan ja auttavat heitäkin.
Toisilla näitä ihmisiä on ympärillään luonnostaan, mutta osalle tällaista tukea on annettava ”viran puolesta”. Esimerkiksi Ruotsissa palveluohjaukseen tehdyt panostukset ovat uutisoinnin perusteella tuottaneet tulosta.
Nuorten tueksi tarvitaan aitoja ihmisiä, jotka uskovat heihin vaikeinakin hetkinä. Tarvitaan enemmän sossun tätejä, joista yhden tarinaan Ylen a-studio tarttui huhtikuussa 2017. ”Minusta tuli jotakin” -toteaa nuorena tukea saanut, nyt jo aikuiseksi kasvanut, mies tuossa ohjelmassa. ”Tietysti sinusta tuli”, vastaa sossun täti ja halaa lämpimästi.
Mira Kaaja, Osallisuus ja tuki -hankkeen hankevastaava
