Tähän on tultu.. Tietokoneelle on avattu tiedosto, joka kantaa hankkeen loppuraportin nimeä. Toinen hanketyöntekijöistä aloittaa tänään viimeisen työviikkonsa ja jää lomille sen jälkeen. Hankeaikaa on jäljellä reilu kuukausi.
Muutamalle asiakkaalle on jo heitetty haikeat hyvästit ja lisää hyvästejä on tulevilla viikoilla luvassa. Ilmassa on luopumisen tuskaa ja paniikkia. Saatinko me aikaiseksi mitään? Miten nuoret pärjäävät? Joko siivet kantavat?
Samalla kun luopuminen herättää voimakkaita kielteisiä tunteita, on se myös valtava helpotus. Saatamme saada tämän maaliin puhtain paperein? Hankkeemme kautta tuettiin vuoden 2018 elokuusta alkaen yli 40 nuorta intensiivisellä tukimallilla. Muutamia poikkeuksia toki on, mutta pääosin saamamme palaute ja myös nuorten kokemukset työmme vaikuttavuudesta ovat olleet positiivisia.
Lisäksi olemme vieneet nuorten hädästä viestiä maaseututoimijoille ja kannustaneet heitä nuorten huomioimiseen. Tämän viestimme olemme kertoneet ainakin 500 korvaparille. Ehkä ainakin joku heistä on rohkaistunut toimimaan nuorten hyväksi?
Kaikkien tavoitteiden osalta emme tule asettamiamme tavoitteita saavuttamaan. Yhteistyöverkoston sähköpostilista ei ole toiveistamme huolimatta aktivoitunut sellaiseksi työvälineeksi, jonka kautta nuorten asioissa tehtäisiin paikallista yhteistyötä. Kovasta yrityksestämme huolimatta meillä ei ole myöskään paikallista toimijaa, jonka kautta nuorella olisi mahdollista saada vapaaehtoista tukihenkilöä arjen rinnallakulkijaksi. Turhauttaa, että näiden tavoitteiden kohdalla paukkuja on mennyt ”hukkaan”, mutta toisaalta epäonnistumisessakin voi elää onnistumisen siemen. Ehkä työmme näiden tavoitteiden hyväksi voi vielä joskus kantaa hedelmää?
Loppuun asti aiomme rutistaa, jotta vappuna saamme työn juhlan lisäksi nostaa maljan myös onnistuneelle hanketyölle!
