Viime keväänä, kun koronarajoitukset astuivat voimaan, alkoi monilla etätyöt tai etäopiskelut, ja sosiaalinen elämä loppui melkein täysin. Samoin minulla. Opiskelen toista vuotta yhteisöpedagogiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Mikkelin kampuksella, mutta etäopintojen alettua palasin Lappeenrantaan. Opiskelu hoidettiin verkon välityksellä ja luokkakavereiden kanssa pidettiin yhteyttä whatsapissa. Tilanne oli ahdistava, ja epävarmuus siitä, milloin (jos koskaan) palattaisiin ”normaaliin”, vaikutti varmasti kaikkiin. Olin aiemmin saanut syksylle harjoittelupaikan MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n YHES-hankkeesta ja pohdin kovasti, ehtiikö tilanne rauhoittumaan ennen syksyä.
Onneksi kuitenkin pystyin harjoittelun aloittamaan ja nyt on jäljellä vielä viimeinen viikko. YHES-hankkeen tavoitteena on luoda Etelä-Karjalan jokaiseen kuntaan kaikille avoimia kohtaamispaikkoja, joissa pääsee tapaamaan muita ihmisiä ja viettämään yhdessä aikaa. Kohtaamispaikoissa erityisen hyvää on se, että ne ovat kävijöille ilmaisia, eivätkä vaadi minkäänlaista sitoutumista. Mielestäni tällaista toimintaa kaivataan juuri nyt, joten olin erittäin mielelläni harjoittelijana hankkeessa. Kun mietin omaa kevättäni, uskon, että monille kohtaamispaikat ovat tärkeitä paikkoja, joissa voi tavata uusia ihmisiä ja viettää aikaa muiden kanssa pitkän eristysajan jälkeen. Kevään eristäytyminen aiheutti monille yksinäisyyden tunteita, THL:n mukaan huhtikuussa suomalaiset tapasivat muita ihmisiä 75 prosenttia vähemmän kuin normaalisti. Sosiaalisten kontaktien vähentymisen lisäksi lähes puolet kyselytutkimukseen vastanneista kertoivat tulevaisuuden toiveikkuuden vähentyneen. Mielestäni tulokset ovat huolestuttavia ja on todella tärkeää, että ihmisten hyvinvointia tuettaisiin tällaisena aikana.
Toki, syksykin on tuntunut harjoittelun osalta epävarmalta ajalta, kun fyysisten kohtaamispaikkojen aukiolo on täysin riippuvainen koronatilanteesta. YHES-hankkeessa onkin alettu entistä enemmän keskittyä verkkotoimintaan, ja Tukinettiin avautui ryhmächat, jossa saa keskustella vapaasti eri aiheista. Minulle verkkotyöskentely ja chatit olivat jo hieman tuttuja keväältä erään opintojakson yhteydestä. Verkossa toimiessa positiivista on se, kuinka anonyymius antaa henkilölle mahdollisuuden kertoa vapaammin omista mietteistään ja madaltaa kynnystä avun ja tuen hakemiseen. Mutta voiko teknologia ja etäyhteys korvata fyysisen kontaktin? Vaikka olen aiemmin ollut sitä mieltä, että en oikein verkossa toimimisesta välitä ja fyysiset kohtaamiset olisivat tulevaisuudessa työelämässä itselleni tärkeitä, ei sitä voi pitää enää itsestäänselvyytenä. Olen huomannut verkkotoiminnan mahdollisuudet ja mielestäni se on oikein kätevä alusta ihmisten kohtaamiseen ja tuen saamiseen. Vaikka se ei fyysistä kanssakäymistä täysin korvaa, se tuo silti paljon uusia mahdollisuuksia sosiaalisten kontaktien luomiseen.
YHES-kohtaamispaikat toimivat vapaaehtoisten ohjaajien vetäminä. Vapaaehtoistoiminta ei ole aiemmin ollut osa omaa elämääni, mutta nyt ohjaajana toimiessa huomasin, että haluan olla mukana hankkeen ja yhdistyksen toiminnassa myös harjoittelun jälkeen vapaaehtoisena. Vapaaehtoisena toimiminen lisää yleensä myös tekijän hyvinvointia, sekä tuo merkityksellisyyden tunnetta ja sisältöä elämään. Monien arki muuttui täysin, kun tuli lomautuksia, irtisanomisia tai etätöitä. Jo keväällä huomasi, kuinka ihmiset alkoivat auttaa toisiaan esimerkiksi kauppaostosten kanssa. Suosittelen vapaaehtoistoimintaan osallistumista kaikille, joita se vähänkin kiinnostaa. Toimintaan osallistumiseen ei vaadita mitään erityistaitoja vaan jokainen voi toimia omana itsenään ja hyödyntää omia tietojaan ja taitojaan. Vaikka vapaaehtoistyötä tehdään muiden hyväksi, antaa se paljon myös itselle. Nykyään vapaaehtoistoimintaakin voi tehdä monin eri tavoin, YHESissä voi fyysisten kohtaamispaikkojen ohjaamisen lisäksi toimia etänä esimerkiksi ryhmächateissa, tehdä keskustelunavauksia tai Facebook-livejä. Itse käyn tällä hetkellä harjoittelun ohessa Tukihenkilötoiminnan peruskoulutusta ja odotan innolla sitä, kun pääsee toimimaan vapaaehtoisena itselle tärkeän asian puolesta. Varsinkin, kun etäopiskelu jatkuu, niin vapaaehtoistyö antaa varmasti kaivattua vaihtelua arkeen ja uusia kokemuksia!
Jaana Gröhn, opiskelijaharjoittelija
