Istun kotona tietokoneen ääressä ja yritän saada koulutehtäviä valmiiksi. Olen työharjoittelussa MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n YHES-hankkeessa. Olen tällä hetkellä opiskelija, ja tuntuu, että koulutehtävät painavat niskaan hirveää tahtia. Edellisistä opinnoista on aikaa lähes kymmenen vuotta, ja nyt on taas palautunut mieleen, ettei opiskelijan elämäkään ole aina helppoa. Työharjoitteluni aikana kouluttauduin samalla vapaaehtoiseksi sekasin-chat-päivystäjäksi sekä vapaaehtoiseksi kriisipuhelinpäivystäjäksi, jälkimmäiseen koulutus on vielä vähän kesken. On paljon erilaisia teams -kokouksia, koulutuksia ja lisäksi omat koulupäivät.
Tuntuu että olen jumittunut paikalleen ja tehtävät eivät edisty mihinkään. Alkaa jo hieman ärsyttämään ja turhauttamaan koko tehtävät ja tekisi mieli pamauttaa kone kiinni. Palautan mieleeni viikonlopun. Saan oloni rentoutumaan ja mielen rauhoittumaan. Josko kohta taas ajatus ja homma luistaisi.
Lauantaina katselin edessäni näkyvää Saimaata, joka kyllä on upean näköinen. Linnut lauloivat, kevät ja nuotio tuoksuivat, kun polteltiin puista pudonneita oksia ja risuja mökin rannassa. Nautin siitä, ettei tarvinnut tehdä mitään mikä ei huvita. Olin mökillä ja touhuilin omaa tahtiani mitä halusin. Ei tarvinnut mennä minnekään kylään, eikä myöskään kestitä itse ketään vieraita. Oli hyvä ja rauhallinen olo. Muistan jossain kohtaa miettineeni, että on ihanaa, kun saan viettää aikaa yksin tai kahdestaan mieheni kanssa sellaisessa paikassa, jossa kukaan ei ole häiritsemässä, vaatimassa jotain tai höpöttämässä jatkuvasti.
Nyt kun mietin näitä ajatuksiani, tulee mieleen ne monet ihmiset, jotka toivovat, että heitä häirittäisiin, heille höpötettäisiin, joku haluaisi tulla kahville tai kutsua heitä kylään. Näitä ihmisiä on liian paljon. Työharjoittelun aikana tämä on konkretisoitunut minulle entisestään. Varmasti meistä jokainen on tuntenut yksinäisyyttä joskus elämänsä aikana tavalla tai toisella. Me kaikki tiedämme, että se on ikävä tunne. Joten voi vaan kuvitella miltä tuntuu, jos yksinäisyys on arkipäivää ja se ikävä on tunteena aina pinnassa ja ehkäpä aina se päällimmäinen. Mietin miten paljon voi ilahduttaa toisia jo sillä, että hymyilee vastaantulijalle, kiittää hymyillen kaupankassaa, ylipäätään huomaa ja huomio toiset ihmiset, oli sitten tuttuja tai tuntemattomia.
YHES-hanke on olemassa juuri muun muassa näitä ihmisiä varten. On hienoa, että nykypäivänä panostetaan ihmisten osallisuuteen ja siihen että kaikki halukkaat löytäisivät itselleen juttu- ja kahvitteluseuraa. YHES-kohtaamispaikkojen ajatuksena on juuri tämä. Nyt koronan jyllätessä yksinäisyys on lisääntynyt entisestään. On paljon myös niitä, jotka ystävä- tai perhepiirin suuruudesta riippumatta eivät voi tavata toisiaan. YHES-kohtaamispaikat ovat koronan takia suljettu, niin kuin monet muutkin paikat, joissa ihmisiä tapaillaan. Onneksi tilalle on kehitelty virtuaalisia kohtaamispaikkoja, että pääsee kuitenkin sitä kautta höpöttelemään toisten kanssa. Itsekin olen näihin chatteihin päässyt osallistumaan ja huomannut kuinka tärkeitä nämä ovat monelle ihmiselle. Toiset käyvät joka päivä chatissa, toiset useammassakin ja siellä avoimesti kertookin olevansa yksin ja kaipaavansa kaveria elämäänsä.
Sekä kasvokkaisia että virtuaalisia kohtaamispaikkoja pyörittävät työntekijöiden lisäksi koulutetut vapaaehtoiset ohjaajat. Vapaaehtoisten tarve on suuri ja heitä koulutetaan säännöllisesti. Itse olen miettinyt pitkään, että haluaisin tehdä jotain vapaaehtoistyötä, mutta en ole keksinyt mitä se voisi olla. Lisäksi on aina tuntunut, että aika tulee vastaan. Nyt tämän harjoittelun myötä tämäkin asia toteutui. Huomaan kuinka hyvän mielen siitä itse saa, kun voi olla auttamassa tai tukemassa toista ihmistä. Eikä se sitä aikaakaan liikoja vie. Auttamistapoja on monia ja varmasti jokaiselle halukkaalle löytyy oikea muoto.
Onneksi koronatilanne näyttäisi nyt hieman valoisammalta. Toivotaan että virtuaalisten kohtaamisten lisäksi päästäisiin pian jo juttelemaan ihan kasvokkain.
Kaikille lämpimiä ajatuksia ja aurinkoisia päiviä!
Heidi Tiilikainen, sosionomi, mielenterveyden erityisammattitutkinnon opiskelija
