Kesäkuun alkupuoli on hurjaa aikaa. Luonto puhkeaa täyteen kukkaansa rytinällä, kaikkialla vihertää ja tuoksuu, sirkuttaa ja surisee. Pakahduttavaa.
Samaan aikaan kun luonto hehkuu värikkäässä kukoistuksessaan, sen keskellä vaeltaa kesälomaansa odottavia, viimeisetkin voimansa kevään puristukseen tiristäneitä harmaakasvoisia haamuja. Oma olemus tuntuu olevan räikeässä ristiriidassa ympäröivän todellisuuden kanssa. Ja kaiken tämän keskellä pieni ihminen vetää keuhkoihinsa tuomen tuoksua ja kuulee päässään käskevän äänen: se on kesä, nyt nautitaan! Jäätelöt ja puistopiknikit, huvipuistoreissut ja mökkimatkat, matonpesut ja halkotalkoot, täältä tullaan! Tietoisuus kesän katoavaisuudesta hakkaa koko ajan takaraivossa: niin paljon kaikkea mitä pitää ehtiä tehdä ja niin vähän aikaa. Suorittajan sielu ei lepää kesälomallakaan.
Mutta entä jos on ihan poikki? Entä jos haluaisikin vain vetää kaihtimet kiinni ja mennä peiton alle? Olla ihan vaan rauhassa?
Viimeiset pari vuotta ovat olleet hurjaa aikaa. Ei ole ihme, jos elämä uuvuttaa. Samaan aikaan kun maailma on natissut liitoksistaan, meistä jokainen on raahannut mukanaan omaa henkilökohtaista kuormaansa, jonka paino ei suinkaan määräydy kantokyvyn mukaan. Monilla on ollut elämässään vuoristorataa siinä määrin että jännitystä ei tarvitse enää Linnanmäeltä hakea ja pääkin on jo valmiiksi hattaraa. Kaiken tämän keskellä on hyvin inhimillistä kaivata vain lepoa ja rauhaa, vaikka kreisiä kesämenoa olisi tarjolla vuorokauden jokaiselle tunnille.
Sillä kesä ei ole suoritus, ei mikään temppurata jonka voi laukata läpi oikein tai väärin. Kesästä voi ja saa ottaa irti sen mihin voimat riittävät. Ja jos eivät riitä juuri mihinkään, niin sekin on ok. Kesän arvoa ei mitata kiiltokuvamaisilla somepostauksilla: olennaista ei ole se, miltä oma kesänvietto muiden silmissä näyttää, vaan miltä se itsestä tuntuu.
Sillä kesä voi olla ihana ja hyvä, vaikka viettäisikin aurinkoisia päiviä sisätiloissa kaivautuneena sohvan uumeniin lempisarjaansa puoliunisena katsoen. Se voi olla jopa parasta, mitä juuri nyt voi itselleen tarjota.
Oikein hyvää ja omanlaista kesää kaikille!
Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry
