Tervetuloa elokuu, lempikuukauteni. Jos alkukesä on kaikessa silmiä särkevässä vehreydessään ja kiihkeydessään suorastaan ylitsepursuavan röyhkeä, elokuu vain on. Se on kuin omasta arvostaan tietoinen ja tyylikkäästi ikääntynyt daami, joka hiljaisessa viisaudessaan vain toteaa että kuulkaas syysvouhottajat, tämä on vielä kesäkuukausi. Kas tässä teille maailman kaunein valo ja suloisesti pimenevät illat, olkaa hyvät.
Melankoliaan taipuvaisena ihmisenä rakastan myös sitä surumielisyyttä, joka elokuun yllä leijuu. Samaan aikaan kun marjametsät pursuavat antimiaan ja kasvimailla pulleat vihannekset odottavat sadonkorjuuta, ilmassa voi haistaa aavistuksen tulevasta syksystä ja kuihtuvista lehdistä. Elokuu on myös luopumisen kuukausi, pitkien jäähyväisten kuukausi, hyvästijättö kesälle.
Kenties jollekin muullekin.
Ei ole sattumaa, että avioerohakemuksia jätetään, kaappeja raivataan ja elämäntaparemontteja aloitetaan eniten kesän jälkeen. Kesäloman aikana moni joutuu tahtomattaan kohtaamaan omat elämänvalintansa ja ne kipupisteet, jotka arjessa voi jättää huomiotta tai turruttaa kiireellä ja touhuamisella. Ennemmin tai myöhemmin koittaa kuitenkin se päivä, jolloin niiden kanssa joutuu kasvokkain.
Ja vaikka moni asia onkin usein korjattavissa, joskus on vain viisainta luovuttaa ja luopua. Se on kivuliasta ja pelottavaa, mutta väistämätöntä.
Ja vaikka kuinka tiedämme, ettei mikään ole ikuista, ei se tee hyvästeistä helppoja. Osa omasta kesästäni on mennyt kulkiessa surun sumussa, kun jouduin hyvästelemään rakkaan kissani, elämäntoverin yli kymmenen vuoden ajalta. Raastavan ikävän keskellä olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että kaikki me olemme täällä lopulta vain lainassa toistemme luona, maailmankaikkeuden mittakaavassa suorastaan naurettavan pienen hetken käsi kädessä ja poski vasten pehmeää turkkia. Ja juuri siinä on koko elämän kauheus ja kauneus, siinä on kaikki.
Luopumisen tuska on rakkauden hinta, joka ennemmin tai myöhemmin erääntyy maksettavaksi. Ei ole iloa ilman surua, ei rakkautta ilman kipua. Jos haluaa yhden, on otettava toinenkin. Ja onnellinen on hän, joka tässä elämässä oppii luopumisen taidon.
Näillä sanoilla toivotan kauniita, pehmeitä ja haikeita elokuun päiviä juuri sinulle.
Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry