Sydämiä siellä ja sydämiä täällä. Lähestyvä ystävänpäivä ilmoittaa itsestään jo hyvissä ajoin vaaleanpunaisten korttien, sydämenmuotoisten suklaarasioiden ja kaksi yhden hinnalla-tarjousten muodossa. Muiden juhlapäivien tapaan sekin herättää tunteita: toisille se on kaupallista hapatusta, toisille tärkeä hetki juhlistaa ystävien merkitystä elämässä.
Ja toisille taas kipeä muistutus omasta osattomuudesta.
Noin joka kolmas suomalainen kärsii yksinäisyydestä. Se on valtava määrä ihmisiä. Ilmiönä yksinäisyys on hyvin monitahoinen ja hyvä naamioitumaan. Esimerkiksi emotionaalinen yksinäisyys jää helposti tunnistamatta: jollakin saattaa olla iso porukka ihmisiä ympärillään muttei todellista ystävää, jonka kanssa jakaa syvimpiä tuntojaan. Sellainen yksinäisyys voi olla yhtä haavoittavaa kuin sosiaalinen yksinäisyys, jossa puutetta on ihmiskontakteista ylipäänsä.
Sillä vaikka olemmekin laumaelämiä, ei meille ole yhdentekevää, keiden kanssa aikaamme vietämme. Väitän, että suurin osa meistä kaipaa syvempää yhteyttä ja sielujen sympatiaa pelkän kevyen juttuseuran sijaan. Ystävyyden syntyminen taas edellyttää uskallusta olla avoin ja haavoittuva, mikä ei aina ole helppoa, varsinkaan jos aiempien pettymysten vuoksi pelkää jälleen saavansa siipeensä. Ja sitten on vielä se henkilökemiakin: ystävyyssuhteessa pätevät samat lait kuin romanttisessa rakkaudessakin, sitä ei voi pakottaa.
Sen sijaan ystävällisiä tekoja voimme kaikki tehdä toinen toisillemme. Erityisesti nyt, kun pandemia on ajanut meitä erilleen toisistamme, pienilläkin eleillä ja teoilla on merkitys. Ne eivät maksa mitään, mutta tuovat toivoa, ja sitä me tarvitsemme nyt kipeämmin kuin koskaan. Mielestäni ystävänpäivää voisi aivan hyvin viettää ystävällisyyden päivänä ja ulottaa sen muihinkin kuin omiin läheisiin. Kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten toisia ihmisiä kohtelee: tervehtiä työkaveria, olla ystävällinen kaupan kassalle, pitää ovea auki naapurin mummolle. Ja sitten jatkossa toimia näin myös vuoden jokaisena päivänä.
Pidetään huolta siitä, että meistä jokainen saa tulla nähdyksi.
Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry
P.S. Jos ystävänpäivä aiheuttaa hankalia tunteita, niiden kanssa ei onneksi tarvitse jäädä yksin kotiin murehtimaan. Lappeenrannassa voit tuoda itsesi kaikille avoimeen Mennää mäkee YHES-tapahtumaan Linnoituksen kärjen Talvilinnaan, jossa pääsee nauttimaan mäenlaskun riemuista mukavassa porukassa maanantaina 14.2. klo 17-19. Liukureita ja kuumaa mehua on tarjolla paikan päällä. Sydämellisesti tervetuloa!
