Katsotaan oireita, taustalla olevien ongelmien sijasta
Nuoria ahdistaa entistä enemmän. He kokevat paljon paineita koulussa, jossa menestyminen katsotaan toimivan, elämässä pärjäämisen kannalta, elintärkeänä pohjana. Eletään myös maailmassa, joka muuttuu kovaa vauhtia ja kärryiltä putoaminen on helppoa.
Näytetään unohtaneen, että nuori tarvitsee avustusta, kannustusta sekä tilaa kasvaa aikuiseksi. Eläkkeellä oleva nuorten pappi ja teologian tohtori Arto Köykkä on huolissaan nuorten jaksamisesta ja yrittää etsiä ratkaisuja.
Hän ihmettelee pääasiassa, miksi katsotaan vain oireita, taustalla olevien ongelmien sijasta. Muutoksia pitäisi tehdä koulumaailmaan ja liittyviin asenteisiin. Voi sanoa, että terapeutteja tarvitaan lisää, mutta heillä ei ole kuitenkaan voimavaroja muuttaa koko systeemiä.
Tärkeintä nuorille, on luoda koulusta paikka, jossa voi oppia uusia asioita ja samalla kasvaa omaksi itseksi. Ongelman ratkaisemiseksi, Köykkä on kehittänyt 8 kohdan parannusohjelman nuorten uupumusten vähentämiseen, jossa korostettaan asenteiden muuttamista ilman terapiaa.
Parannusohjelma
1. Luodaan tunne siitä, että viimeistä mahdollisuutta ei ole. Toisin sanoen rakennetaan järjestelmä, jossa tulevaisuus pysyy avoimena, vaikka koulussa ei onnistuisikaan.
Ylioppilaskirjoituksissa menestymisen paine on liian suuri. Ei voi olla niin, ettei voisi rakentaa hyvän tulevaisuuden itselleen ilman huippusuorituksia koulussa.
2. Vähennetään radikaalisti itseohjautuvuutta. Ainakaan kaikki ammattikoululaiset eivät siihen kykene eivätkä monet lukiota aloittavatkaan.
Nuoret eivät voi vielä tietää mitä tulevaisuuden työelämä tuo. Heitä on ohjattava ja heille on annettava tilaa tehdä virheitä sekä kokeilla.
3. Hyväksytään, että 16-vuotiaalta kuluu aikaa ja voimia myös aikuiseksi kasvamiseen.
Kaikki nuoret ovat erilaisia, jotka käyvät läpi henkilökohtaisia vaiheita aikuistumisen polussa. Ei voida odottaa nuoria olevan ylisuorittavia koneita.
4. Eräissä oppiaineissa pudotetaan oppimistavoitteita. Ainakin biologiassa mennään nykyään kauas yleissivistyksen tuolle puolen.
Koulun, ja nimenomaan lukion, tarkoituksena on antaa nuorille yleissivistävää tietotaitoa, jonka myötä he voivat itse löytää vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteita.
5. Matematiikan painoarvoa vähennetään niiltä oppilailta, jotka todennäköisesti tarvitsevat vain prosenttilaskuja ja neljää peruslaskutoimitusta. Nykyään englannin kielen opiskeluihin pääsemiseen auttaa enemmän pitkän matematiikan kuin pitkän englannin eximia. Eihän tämä näin voi olla. Matematiikan osaajista on varmaan pulaa, muttei se helpotu tällaisilla älyttömyyksillä.
Vaikka matematiikka on tärkeä, iso osa ei tarvitse kuin perustaitoja.
6. Lukion oppilaille palautetaan kokemus luokkayhteisöstä. Se vähentäisi yksinäisyyttä.
Lukiossa on normaalia siirtyä luokkahuoneesta toiseen. Mutta yhden vakiopaikan löytäminen on tärkeä selkeyden ja yhteisöllisyyden merkeissä.
7. Luovutaan harhasta, että ammattikoulujen alkeisopetus voitaisiin korvata työelämän harjoittelujaksoilla.
Perustaidot on opetettava koulussa, että nuori pystyy luottamaan itseensä työelämässä.
8. Ei kuvitella, että kaikkien peruskouluaan lopettelevien pitäisi tietää tulevaisuudensuunnitelmansa.
Maailma muuttuu jatkuvasti. Silti odotetaan nuorilta hätäisiä päätöksiä uravalintaan liittyen.
