Ennen suoritusyhteiskuntaa
Jatkuva huolehtiminen omasta paikasta epävarmoilla työmarkkinoilla. Projektista toiseen juokseminen. Arvosanojen kohottaminen. Tykkäysten ja kalorien laskeminen.
Meidän täytyy näyttää kiireisiltä ja oltava täydellisiä joka osa-alueella. Elämä niin sanotussa suoritusyhteiskunnassa ei ole helppoa.
Ennen kuin voidaan miettiä terveyttä ja onnellisuutta parantavia keinoja, on hyvä saada kuva, minkälaista elämämme oli ennen suoritusyhteiskuntaa.
Paremman sanan puutteessa, eletiin niin sanotussa komennusyhteiskunnassa. Tulimme aamulla töihin ja palasimme työpäivän päätteeksi kotiin. Kuuntelimme pomomme määräyksiä ja noudatimme työmme sääntöjä. Työn tarkoituksena oli yksinkertaisesti saada elanto. Työtehtävät jätettiin työpaikalle ja sen enempää ei ollut tarvetta tehdä.
Kaikesta tehdään mitattava
Suoritusyhteiskunnassa pakotamme itsemme olemaan kiireisiä sekä aina tavoitettavissa.
Muun muassa yksilökeskeisyyden ja sosiaalisen median vuoksi, meistä on tullut omat brändimme, joilla on jatkuva tarve kilpailla. Oma brändi näyttää ihmisen arvon ja kaikki muu kuin täydellisyys on merkki epäonnistumisesta.
Suorituskykymme mitataan jatkuvasti elämän eri osa-alueilla. Koulussa saadut arvosanat kertovat tulevaisuuden mahdollisuuksista. Palkka näyttää työn tärkeyden. Facebook- ja Instagramtilien seuraajamäärät määrävät ihmisen arvon yhteiskunnassa. Ja sitten on vielä ulkonäkö.
Tuloksena on, että yritämme tehdä kaikesta mitattavan. Esimerkiksi ranteessa olevan älykellon ja liittyvien ’quantified self’-sovellusten avulla, seuraamme tarkasti, miten voimme optimalisoida terveytemme vielä parempien suorituksien saavuttamiseksi. Kaikki pyörii työmme, koulumme ja henkilökohtaisen kehityksemme ympärillä, jotta voimme esittää täydellistä suuren kilpailukulttuurin keskellä.
Saavuttamisen himon seuraukset
Mikään ei riitä suoritusyhteiskunnassa. Täydellinen oppilas masentuu, kun todistukseen ilmestyy arvosanaksi yhdeksän.
Jos jatkuvasti haluaa enemmän ja enemmän, riski uupumukseen on valtava. Monella tavalla elämme jo todellisessa burn-out epidemiassa. Ihmiset elävät äärirajoillaan.
Samalla kuin menestys on merkki omasta arvosta, syytämme itseämme myös, jos jaksaminen ei riitäkkään. Uskomme, että meidän olisi pitänyt tehdä paremmin. Suoritusyhteiskunnassa ei voi voittaa. Yksittäinen voittaja ottaa kaiken ja on onnellinen. Mutta hävijäjällä, joka on sama henkilö vähän myöhemmässä vaiheessa, ei ole mitään ja hän tulee surulliseksi.
Suoritusyhteiskunnassa kaikkien mielenterveys kärsii. Kuinka voimme kollektiivisesti turvata terveytemme?
Sekä poliittisella että yksilötasolla
Suoritusyhteiskunta on monimutkainen systeemi, jonka pääsyitä ei aina ole helppo hahmottaa. Fakta on kuitenkin, että sen oravanpyörässä juokseminen tekee maailmastamme huonomman paikan, joten ratkaisuja on löydettvävä.
Politiikka, ja heidän kanssaan monikansalliset yritykset, ovat mahdollistaneet ylisuorittamisen kulttuurin. Näin ollen meidän on vaadittava heiltä lakimuutoksia, kuten sähköpostien kielto työajan ulkopuolella tai jopa lyhyempiä työviikkoja.
Tärkeintä on kuitenkin vastustaa suoritusyhteiskuntaa yksilötasolla. Täydellisyydenhaussa ollaan unohdettu oman kehon ja mielen kuunteleminen. Yhteiskunnan kannustama loputon tehtävälista huolehtii siitä, ettei kenenkään tarvitse kyllästyä hetkeäkään.
Sähköpostia voidaan kutsua ’to-do’-listaksi, johon toiset ihmiset kirjoittavat, mitä sinun pitäisi tehdä. Ongelmaa pystyy ymmärtämään paremmin, jos tajuaa, että nykymaailman tietotyöntekijät käyttävät keskimäärin 60 prosenttia työviikostaan niin sanottuun sähköiseen viestintään.
Toisin sanoen jatkuvan sähköposteihin vastaamisen vauhti olisi hyvä pienentää. Toisena askeleena voit esimerkiksi lopettaa oman arvon ja statuksen liittäminen siihen, kuinka kiireinen olet.
Jos yksilötasolla haluaa vaikuttaa parempaan ja toimivampaan maailmaan, vaaditaan rohkeutta. Ihmiset ovat laumaeläimiä, joka heijastuu suoritusyhteiskuntana. Oman sekä yhteiskunnan terveyden kannalta, sinun on oltava rohkea.
Keskity työhön, joka tyydyttää
Kiireenä olemisesta on tullut statussymbooli. Kun naapuri kysyy kuulumisia, on helppo ja tavallista vastata, että on kiireinen.
Tämän avulla voit ilmetä yhteiskunnan silmissä arvokkaana, mutta sisältä tunnet itsesi yleensä ontoksi. Koska alitajunnassasi tiedät elävän yhteiskunnan arvojen armoilla, omien sijasta.
Sisimmissään, ihminen haluaa tietää, että hän on luonut arvoa. Tästä seuraa tyydyksen tunne. Näin ollen on tärkeää tehdä työtä tai muita asioita, jossa on mahdollista käyttää kaikkia kognitiivisia taitoja. Uuden sisällön kirjoittaminen tyhjästä, logon suunnittelu tai strategian keksiminen, ovat kaikki hyviä esimerkkejä, miten voi saada tällaista tyydytystä.
Suurin osa suoritusyhteiskunnan tekemisestä perustuu niin sanottuihin logistisiin tehtäviin. Esimerkiksi sähköposteihin vastaaminen voi näyttää tuottavalta, mutta sen todennäköisyys luoda oikeata arvoa elämääsi on pieni. Keskity tehtäviin, jotka antavat tyydytyksen tunteen kiireellisyyden sijaan.
Omistaudu
Tehtävälistaamme ilmestyy aina uusia huolenaiheita. Uusia tehtäviä, joita pitää taas suorittaa.
Jatkuva suorittaminen johtaa toisiin vertailemiseen, koska aina jossain on joku, jolla on parempi tilanne. Seurauksena nähdään kulttuuri, jossa määränpää on tärkeämpi kuin itse prosessi.
Kun keskittyy koko ajan vain lopputulokseen, on helppo luoda itselleen häkki, jossa on oltava enemmän ja enemmän ilman syvempää syytä. Jokainen saavutus tuo pienen potkun elämään, mutta sen voima on jatkuvasti pienempi ja merkityksettömämpi. Suoritusyhteiskunnassa eläminen voi jättää sinut kroonisesti tyytymättömäksi.
Jos löydämme tyytyväisyyttä tekemisen prosessista, suoritushalumme jää yhä enemmän taustalle. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta sen oivaltaminen on tärkeä koko elämäntyytyväisyyden kannalta. Kun nauttii enemmän siitä, missä on hyvä, sekä yrittää ymmärtää miten siinä voi kehittyä, pystyt olemaan onnellinen ilman suorittamisen painetta. Muista käyttää kaikkia aistejasi omistautumispolulla.
Ole kiitollinen
Riittämättömyyden lisäksi, suoritusyhteiskunnassa tulee helposti kiittämättyyden tunne.
Kiitollisuus on kuitenkin elintärkeä osa onnellista elämää. Voi sanoa, että yksi uhmateko kyseistä yhteiskuntaa vastaan on olla kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on.
Kun keskityt asioihin elämässäsi, joista olet iloinen ja tyytyväinen, pääset helpommin pois kovavauhtisesta oravanpyörästä. Tähän liittyy vahvasti taju, että kaikki seuraavat omaa polkua.
Kiitollisuutta voi harjoittella. Voit esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa tai aamulla herättyään kirjoittaa ylös kolme asiaa, josta olet kiitollinen sillä hetkellä.
Epäileminen on pätevyyden merkki
Yhdysvaltalainen runoilija Charles Bukowski kuvaili maailman ongelmaksi, että ’älykkäät ihmiset ovat täynnä epäilyksiä, kun taas tyhmät ovat täynnä luottamusta’. Tämä kuvaa suoritusyhteiskunnan aiheittamaa epätasapainoa.
Bukowskin kuvaus tunnetaan myös niin sanottuna Dunning-Kruger-vaikutuksena eli ylivertaisuusvinoumana. Keinotekoinen itseluottamus ja yliarviointi hallitsevat suoritusyhteiskuntaa. He, jotka esittävät itsevarmoja kaikilla tavoilla, kiipevät nopeiten yhteiskunnan tikapuita, saavat vastuuta sekä herättävät eniten huomiota.
Usein epäilijöitä pidetään heikkoina. Mutta epäileminen onkin pätevyyden merkki. On tärkeä tajuta, että kukaan ei tiedä kaikkea. Suoritusyhteiskunnan putkinäön sijasta, ole utelias ja avoinmielinen. Nämä taidot auttavat sinua laajentamaan maailmaasi. Saat helpommin uusia näkemyksiä sekä tutustut uusiin ihmisiin.
Kehitä empatiataitojasi
Suoritusyhteiskunnassa kaikki pyörii oman brändin luomisen ympärillä. Kaikki muut ovat toissijaisia näyttelijöitä, joiden yli pitää kävellä. Tämän myötä onkin helpompaa tajuta, miksi yksinäisyys hallitsee monen mieltä.
Elämme tämän kilpailuyhteiskunnan autopilotilla jo pienestä lähtien. Jatkuva kilpailu sokaisee ja tekee maailmastamme mahdottoman paikan. Siksi on tärkeä oppia taas eläytymään toisiinsa.
Kun suorittaminen on koko ajan mielessä, on tavallista suuttua jokaiselle ohikulkijalle, joka ei auta sinua saavuttamaan määränpäätäsi. Pakota itsesi kehittämään omia empatiataitoja. Kukaan ei oikeasti halua kilpailla kanssasi.
Juttele vieraan ihmisen kanssa
Empatiataitojen kehittäminen on vahvasti yhteydessä toisten ihmisten tutustumiseen. Ihmiset näyttävät unohtaneen, että muiden kanssa voi jutella. On paljon ihmisiä, jotka eivät edes uskalla enää aloittaa keskustelua naapurin kanssa.
Suurin osa meistä, on kuitenkin sitä mieltä, että elämämme parhaimmat muistot liittyvät aina muihin ihmisiin. Oli ne sitten hyvät ystävät tai viiden minuutin tutut. Mikä tahansa myönteinen vuorovaikutus nostaa onnellisuuden tunnetta. Hyvä tapa aloittaa keskustelu vieraan kanssa, on antaa vilpitön kohteliaisuus.
Pienet keskustelut muiden kanssa auttavat lisäämään maailman yhteisöllisyyttä. Kun olet saanut hyvän kontaktin esimerkiksi naapureihin, voit myös miettiä vapaaehtoistyön tekemistä. Antamalla aikaa apua tarvitseville, teet yhteisösi tietoiseksi suoritusyhteiskunnan tarpeettomuudesta.
Muista sattuma
Suoritusyhteiskunnassa kaikille saavutuksille sekä pettymyksille pitää löytyä henkilökohtainen syy. Ihmisen tilanne ja asema tässä yhteiskunnassa ovat hänen oman työn ja vaivan seurausta.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että sattumalla on iso rooli. Tämä tekee suoritusyhteiskunnasta todella epärehellisen.
Esimerkiksi missä olet synytynyt ja kenet olet sattumalta tavannut, vaikuttavat vahvasti henkilön niin sanottuun menestykseen. Tämän myötä vertaileminen onkin turhaa.
Koulumenestyksen ihanuus ja paineet
Suoritusyhteiskunnan paineet ilmenevät jo lasten ja nuorten ikäisenä. Esimerkiksi koulumenestyksestä, kuten korkeiden arvosanojen saamisesta, syntyvät valtavat paineet, jotka syövät itseluottamusta ja elämäniloa.
Suorituskulttuurin lopettaminen alkaakin muuttamalla pienimpien yhteiskuntajäseniemme elämää luonnollisemmaksi.
MIELI ry:n nuorten mielenterveyden edistämisen asiantuntija Elina Marjamäki listasi, miten voimme saada lapset ja nuoret alentamaan rimaa omille suorituksilleen ja auttaa heidän mielenterveyttään kukoistamaan.
- Tärkeintä on kysyä, kokeeko lapsesi itsensä merkitykselliseksi todistuksen arvosanoista riippumatta?
- Oletko kiinnostunut lapsesi ajatuksista, kaverisuhteista tai siitä, millaisia ilon hetkiä nuoren päiviin on sisältynyt?
- Saako lapsesi myönteistä palautetta kotona ja koulussa?
- Onko sinulla tapana huomata lapsessasi sellaisia vahvuuksia, joista ei anneta kouluarvosanaa?
- Osaako hän lohduttaa kaveria, jolla on paha mieli?
- Huomaako hän, jos porukassa joku jätetään ulkopuolelle tai jotain mollataan?
- Osaako lapsesi nimetä itsestään ihania asioita?
- Tunteeko hän itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin hän on?
Muista, että lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu ennen kaikkea ilo ja huolettomuus sekä luottamus, että elämä kantaa keskiarvoista huolimatta.
Lue Elinan blogi MIELI ry:n sivuilta.
