Hilkka Vasenius, 58, on Karoliina Enqvistin, 24, henkilökohtainen tukija. Sukulaissielujen välille syntyi heti välitön yhteisymmärrys.
Tukija Hilkka työskentelee ammatikseen nuorten parissa. Myös viiden aikuisen lapsen äitinä hän on tottunut kohtaamaan eri-ikäisiä ja luonteiltaan erilaisia nuoria.
”Olen nähnyt, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista, ja kuitenkin voi selvitä. Samalla oma sietokyky on kasvanut ja luonteeseen tullut tasaisuutta.”
Hilkka toimii vapaaehtoisena Vantaalla. Tukijoita toimii monessa MIELI ry:n jäsenjärjestössä ympäri Suomen.
Karoliina on 24-vuotias lähihoitaja, mielenterveyskuntoutuja ja tuleva meikkitaiteilija. Hän koki vaikean kriisin, kun joutui luopumaan lempityöstään vanhusten parissa. Käsien iho ei kestänyt jatkuvaa desifiointia ja kumihanskojen käyttöä. Hän sairastui masennukseen, ja jonkin aikaa sen jälkeen diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Karoliina on 5- ja 1,5-vuotiaiden tyttöjen äiti. Tytöt asuvat vakituisesti isällään, mutta ovat äidin luona joka toinen viikonloppu.
Ikäerosta huolimatta syntyi yhteisymmärrys
Pyyntö tukihsuhteesta tuli Vantaan aikuissosiaalityöstä Vantaan mielenterveysseuralle. Hilkka nappasi siitä kiinni. Karoliina ja lapset olivat tulleet lastensuojelun asiakkaiksi Karoliinan sairastumisen jälkeen. Lastensuojelusta kysyttiin, olisiko hän kiinnostunut mielenterveysseuran tukijasta. Karoliina vastasi myöntävästi.
Kun parisen viikkoa myöhemmin kaksikko tapasi ensimmäistä kertaa, ikäerosta huolimatta heidän välilleen muodostui välitön yhteisymmärrys. Hilkka puhuu sukulaissieluista. Nyt he ovat tavanneet muutaman kuukauden, joka toinen viikko.
Huumorilla, tummanpuhuvallakin, on tärkeä sijansa vuorovaikutuksessa. Molemmilta luonnistuu rankkakin läpänheitto.
”Vaikka olemme niin erilaiset, tuntuu kuin olisimme tunteneet aina”, toteaa Karoliina.
Hilkka on auttanut kartoittamaan Karoliinan tarpeita, tarvetta keskusteluavulle ja tukea arjen asioihin. Esimerkiksi Karoliinan laskujen avaamisesta ja yhdessä maksamisesta on sovittu.
Hilkan kanssa Karoliina on saanut purkaa rakkaan vanhustyön menettämistä, joka on ottanut yhtä koville kuin läheisen menetys. Muistakin asioista hän on voinut uskoutua.
”Tukihenkilö on ihminen, jota voi ottaa kädestä kiinni, jos on paha paikka. Hän on tuki ja turva, joka ei jätä yksin.
Tapaamishetket ovat sataprosenttisesti varattu minulle ja tukihenkilölle. Meillä on puhumisrauha. Suhteen kulmakivi on luottamus. Sen varassa voi puhua kaikesta.”, kertoo Karoliina.
”Tapaamishetket ovat sataprosenttisesti varattu minulle ja tukijalle. Meillä on puhumisrauha. Suhteen kulmakivi on luottamus. Sen varassa voi puhua kaikesta.”
”Tukija ei kuitenkaan ole terapeutti, lääkäri tai hoitaja. Tukisuhde muotoutuu ja kasvaa tapaamisten myötä. Kun tutustumme pikkuhiljaa, näemme asioita, joita voimme ottaa esille, ja mihin tarvitsen tukea”, Karoliina pohtii.
Taiteen avulla voi purkaa pahaa oloa
Kaksikon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ovat taide, kirjoittaminen ja muu luova toiminta. He viihtyvät niin taidemuseovisiitillä kuin elokuvissa.
Alun perin kajaanilaisella Karoliinalla taide on verissä. Ukki oli maalari, ja esikoistytär aloittaa pian kuvataidekoulussa.
Molemmat käyttävät taidetta myös ihmisenä kasvamisen työkaluna.
”Tunteita voi käsitellä maalaamalla. Maalaamiseen pitäisi kuitenkin olla kokonainen huone, koska välillä maalauksen parista on päästävä pois”, sanoo Karoliina.
Hilkka on kirjoittanut runoja ja purkanut kirjoittamalla pahaa oloa. Kirjallisuutta ja musiikkia hän on halunnut pitää esillä työssään, rikastuttamassa nuortenkin elämää.
Karoliinakin käsittelee asioitaan kirjoittamalla vihkoon. Hilkka on kannustanut Karoliinaa kirjoittamaan enemmänkin, kun on nähnyt nuoressa naisessa verbaalista lahjakkuutta.
Tukijana kasvaa samalla itse
Hilkka kokee saavansa tukisuhteessa hyvin kuvaa mielialahäiriön kanssa elävän ihmisen arjesta.
”Nykypäivän mielenterveystyössä apu ei välttämättä riitä. Mielenterveyshäiriöstä kärsivä jätetään selviytymään yksin tosi isoista haasteista. ”
Tukisuhteessa välitarkastuksia pidetään kolmen kuukauden välein. Yhdessä kaksikko katsoo, onko tarvetta tavata useammin vaiko harvemmin, sekä miten he jatkossa tapaavat.
”Tukijana on oltava sinut itsensä kanssa ja tunnettava rajansa. Oman elämän on oltava tasapainossa, että pystyy tukemaan. Tukisuhde vaatii voimavaroja ja kykyä palautua.
”Toisaalta on oltava avoimena tuettavalle, toisaalta rooli on määritelty. Tapaamiseen mennessä laittaa päähän henkisen hatun, jonka ottaa pois kotiin tullessa.”
Vaikka tukihenkilönä auttaa toista, samalla kasvaa itse ihmisenä.”
TEKSTI: ELLEN TUOMAALA
KUVAT: MARTIINA WOODSON
Artikkeli on julkaistu pidempänä versiona Suomen Mielenterveysseuran verkkosivuilla.
Kiinnostaako tukijan työ?
Tukihenkilönä toimit tärkeässä vapaaehtoistehtävässä tukien ja auttaen erilaisissa elämäntilanteissa selviytymisessä. Saat iloa auttamisesta ja kehityt ihmisenä. Tutustu tukihenkilötoimintaan ja tule vapaaehtoiseksi!
