Tukihenkilölle voi olla raskasta nähdä toisen ihmisen vaikea elämäntilanne ja ongelmat. Altistumista myötätuntouupumukselle voi kuitenkin ehkäistä, sanoo Liisa Nieminen Mielenterveysseurasta.
Kaikilla on kokemuksia myötätunnosta. […] Kun läheinen ihminen tai työtoveri kertoo ongelmastaan, vastaanottaja tunnistaa levottomuuden, surun tai ahdistuksen itsessään. […] Kuulija kokee asiat mielikuviensa avulla ainakin hetkellisesti niin kuin olisi itse ne kohdannut. […] Jos ratkaisua ei tunnu löytyvän eivätkä raskaat tunteet helpotu, molemmat osapuolet väsyvät.” Leena Nissinen: Auttamisen rajoilla. 2007
”Vapaaehtoistyön järjestäjän tulee kuunnella vapaaehtoisia herkällä korvalla. On oltava selvillä siitä, mitä tukisuhteelle kuuluu”, sanoo vapaaehtoistyön johtamisen ja työnohjauksen suunnittelija Liisa Nieminen.
Psykologiset ominaisuudet voivat vähentää uupumisriskiä.
”Tukija tarvitsee vapaaehtoistyössä toiveikkuutta ja sinnikkyyttä, sekä kykyä tasavertaiseen vuorovaikutukseen. Arjen asiat hoituvat. Avuksi on se, että oman elämän kriisit on käyty läpi”, listaa Nieminen.
Koulutus ehkäisee uupumista
”Uupumusta, myös myötätuntouupumusta, ehkäisee Mielenterveysseuran tukihenkilökoulutus, jota on rakennettu vuosikymmenet”, kertoo Nieminen.
Koulutuksessa auttaja oppii itsestään ja toisista, kriisitilanteista, jaksamisesta, sekä omista rajoista.
Lisäkoulutusten ohella vapaaehtoista tukee yhteydenpito toisten vapaaehtoisten kanssa. Tukihenkilöt tapaavat työnohjauksissa, koulutuksissa ja virkistäytymisessä.
Moni on kertonut saaneensa koulutuksesta siitä eväitä niin työhön kuin omaan elämään. Sen käytyään ei enää pelästy kriisejä, vaan osaa toimia suurenkin hädän hetkellä”, Nieminen avaa.
Uupumus syntyy monenlaisesta kuormituksesta
Myötätuntouupumus on usein vain auttajan uupumuksen yksi osa.
”Taustalla on yleensä monta kuormittavaa asiaa. Kestämättömäksi taakan voi tehdä samanaikainen kuormitus töissä tai lähipiirissä.”
Varoitusmerkkejä on monia.
”Uupumusta ei ole aina helppo havaita, ja usein uupunut on itsekin sokea tilanteelle. Se voi kehittyä pitkälle ennen kuin väsymyksestä päästään jyvälle”, sanoo Nieminen.
”Vapaaehtoiskollegat voivat huomata toisen puheessa tiettyä raskautta, kyynistymistä ja uskon puutetta omaan tekemiseen. Vain pakolliset ja välttämättömät asiat tulee tehtyä, muuten ihminen voi kulkea kuin sumussa. Kuvaan voi kuulua myös mielialan laskua ja univaikeuksia. ”
Niemisen mukaan joku voi kuitenkin oireilla myös lisääntyneellä vauhdilla ja saamalla paljon aikaan. Toisaalta paljon porua voi tarkoittaa vähän villoja: tekeminen ei muutu tuloksiksi.
Tukisuhteen määrittely, purku ja työnohjaus tärkeitä
Vapaaehtoistyön motivaatio rakentuu kokemukselle oman tekemisen tuloksellisuudesta, kun materiaalinen korvaus puuttuu. Rimaa ei kuitenkaan tarvitse pitää liian korkealla.
”Tukisuhteen alussa määritellään tavoitteet. Jos ne ovat olleet liian korkealla, niitä voidaan myös laskea. Myös näin voidaan kuormaa keventää”, Nieminen avaa.
Verkkaisemmalla tahdilla saadaan yleensä aikaan kestävimmät tulokset.
Pitkäkestoisen tukisuhteen yksi lähtökohta on, että tuettava ei voi olla liian huonossa kunnossa ja liian kriisissä. Esimerkiksi traumaattista kriisiä ei maallikkoavulla hoideta.
”Joskus tuettava saattaa haluta esimerkiksi elämänsä järjestämistä kuntoon. Toista ei ole kuitenkaan syytä auttaa passiiviseksi. Vapaaehtoinen ei myöskään ole ammattilainen vastuineen ja velvollisuuksineen. ”
Tilanteiden purku jälkikäteen tukee jaksamista. Vastuuhenkilöön voi ottaa yhteyttä sitä varten aina tukitapaamisen jälkeen. Työnohjauksessa käydään läpi tukityötä ja sen herättämiä tunteita.
”Työnohjauksessa turvallisessa ilmapiirissä ihminen voi keskustella ilman latauksia. Jos kuormitus on kasvanut liian suureksi, työnohjaaja rohkaisee vapaaehtoista näkemään tauon tarpeellisuuden. Tämän on kuitenkin itse otettava ratkaiseva askel”.
Uupumuksen käsitteistöä
- Myötätuntouupumus tarkoittaa auttajan emotionaalista kuormittumista autettavan vaikean elämäntilanteen vuoksi.
- Sijaistraumatisoituminen tarkoittaa, että auttajan kokemusmaailma muuttuu auttamistyön seurauksena negatiivisesti.
- Auttajasyndroomassa auttaja ottaa pelastajan ja toisen puolesta toimijan roolin.
- Tunteensiirto ja vastatunteet kuvaavat tunteiden syntyä auttajassa, niiden vaikutusta häneen itseensä, autettavaan ja auttamissuhteen vuorovaikutukseen.
Leena Nissinen: Auttamisen rajoilla. 2007
TEKSTI: ELLEN TUOMAALA
Artikkeli on julkaistu pidempänä versiona Suomen Mielenterveysseuran verkkosivuilla.
Lue lisää tukihenkilötyöstä ja -koulutuksesta
