”Minulla on viisi ihmistä, joihin otan joka aamu yhteyttä. Neljälle lähetän tekstiviestin, yhdelle soitan”, sanoo psykologi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Pirkko Lahti.
Pirkko Lahti on huolissaan mielenterveyden asettumista hyvinvointialueisiin.
Haastattelu
Eila Ruuskanen-Himma
Mitä mielen päällä
Olen huolissani siitä, miten mielenterveystyö asettuu uusiin hyvinvointialueisiin. Miten mielenterveys otetaan huomioon ja mitkä käytännöt niihin syntyvät?
Puhujakeikoillani on näkynyt, että monilla pienillä järjestöillä ei ole mitään mielikuvaa siitä, mistä ne jatkossa hakevat rahaa. Tiedämme, että jäsenmaksut eivät riitä kattamaan järjestöjen kuluja.
Mistä pitää puhua
Pitää puhua siitä, miten mielenterveyspalvelut on järjestetty tai tullaan järjestämään uusilla hyvinvointialueilla.
Pitää puhua myös siitä, miten mielenterveyspalveluja voidaan kehittää, kun niiden tarjoajat hakevat uuden yhteisön itselleen.
Onko vapaaehtoisjärjestöillä ylipäätään voimavaroja kehittyä vai menevätkö niiden voimavarat siihen, että ne kokoavat toisiaan yhteen ja löytävät paikkansa kuka missäkin järjestelmässä?
Entä mitä aluejärjestöjen toiminnasta jää kuntien tasolle?
Tulevaisuus on aina jännä, että mihin suuntaan se lähtee. Laakereilla ei voi levätä. Vanteet ovat pyöreitä ja ne liikkuvat. Silloin pitää olla itse varpaillaan koko ajan.
”Mielenterveyttä voi vahvistaa”
Mielenterveys on selviytymiskykyä ja muun muassa työntekokykyä. Tuen tarvetta voi painottaa hieman eri tavoin riippuen eliniästä ja elämänvaiheesta.
Lapsen kohdalla pitäisi turvata etenkin hyvä kasvuympäristö, pysyvyyttä ja tarvittava tuki vanhemmille.
Nuorille samaa, mutta lisää myönteisiä näkökulmia tulevaisuudesta, sillä yhteiskuntamme on aika myrtsi, musta. Nuoren pitäisi jo 20-vuotiaana osata päättää, mitä opiskella selviytyäkseen tulevaisuuden ammateissa.
Työelämässä kyse on ylipäätään mahdollisuudesta tehdä töitä. Kyse on siitä, että toimeentulo on kohtuullinen ja työn määrä mitoitettu niin, että sen voi kohtuudella tehdä.
Minun ikäisteni kohdalle puhutaan enemmänkin turvallisuudesta ja hyvän elämän lähtökohdista.
Kaikille on tärkeää, että yhteiskunta on turvallinen ja demokraattinen. On oltava elämisen mahdollisuudet ja hyvä toimeentulo sosiaalisten suhteiden ja oman itsensä kehittymisen kannalta.
”Kriisit kuuluvat elämään”
Tietty määrä kärsimystä kuuluu ihmisen elämään. Kuka tahansa meistä voi ykskaks joutua vaikeuksiin. Se ei vielä tarkoita, että olemme psykiatrisia potilaita.
Kun kriisitilanteessa saamme apua niin, että selviydymme kriisistä, kokemus vahvistaa meitä. Elämä kriisin jälkeen kertoo, että ihmisen persoona on vahvistunut.
Nuorista ja lapsista pitää ottaa heti koppi, kun he sairastuvat ja löytää yksi vastuuihminen, joka kuljettaa heidät sairausjakson läpi. Tuetaan heitä niin paljon, että he nousevat jaloilleen.
Työelämässäkin on tärkeää heti liikkeelle lähtevä ensiapu, joka kantaa ihmisen kriisin yli niin, että hän ei sairastu ja ajaudu esimerkiksi masennukseen.
Viimeisin lukemani määritelmä korosti neljää lähtökohtaa terveelle ihmiselle: ihminen oppii luopumaan asioista, hän osaa luopumisen tilalle nähdä kasvua, hän on sitkeä yrittämisessään ja hänellä on enemmän mahdollisuuksia kuin hän ikinä uskoo.
Viimeisin mielenterveystekosi
Minulla on viisi ihmistä, joihin otan yhteyttä joka aamu. Neljälle lähetän tekstiviestin ja yhdelle soitan. Jos ei tule vastausta tekstiviestiin, soitan tai käyn.
Minulla on auto ja olen hyväkuntoinen ja pääsen liikkumaan toisten luo.
Viikon mittaan soitan lisää puheluita kerran tai kaksi kertaa viikossa verkostolleni.
Mistä saat iloa ja energiaa
Kuntoilen aika paljon. Olin juuri Lapissa, Ivalossa.
Tapaan ihmisiä ja minulla on vahva sosiaalinen verkosto.
Juoksen teattereita. Mieheni oli intohimoinen teatterinharrastaja ja totuin siihen, että miltei kaikki näytelmät nähdään.
Heitän pieniä keikkoja. Ne ovat tosi kivoja. Lähden aamulla (haastattelua seuraavana) junalla Seinäjoelle ja pidän kahdelle tuhannelle ihmiselle juhlapuheen mielenterveydestä. Paluumatkalla pysähdyn Tampereella, jossa pidän tunnin luennon Teams-verkkopalvelun kautta omaisille ympäri valtakuntaa.
Mietelause tähän aikaan
Äitini mietelause meille lapsille oli, että ’kaikkea pitää yrittää’.
Siksi kai innostun kaikesta helposti.
Mielenterveyden edistäminen on Pirkko Lahden elämäntyötä ja työtä, joka jatkuu.
Hänellä on työhuone Helsingissä.
Ennen aktiivista eläkeaikaansa, hän on toiminut muun muassa Helsingin yliopistossa, Vankeinhoitolaitoksen koulutuskeskuksessa ja Suomen Mielenterveysseuran (nyk. MIELI Suomen Mielenterveys ry) pitkäaikaisena toiminnanjohtajana sekä luottamustoimessaan esimerkiksi Mielenterveyden maailmanliiton puheenjohtajana.
Ikääntyneiden asemasta puhuminen on Pirkko Lahdelle tärkeää.
”Yhteiskunnassamme olisi myös nähtävä, että 65–84-vuotias ei ole kunnalle tai valtiolle menoerä. Tuotamme takaisin sen, mitä kuluttamme. Eläkeläisiä verotetaan enemmän kuin työssä käyviä.”
”Teatteri ja yleensäkin kulttuuri ei eläisi, jos eläkeläiset eivät olisi turvana ja ostamassa lippuja. Ostamme ruokaa ja maksamme terveyspalveluista.”
”Olemme plus miinus nolla valtion budjetissa lukuun ottamatta ehkä viittä prosenttia sairastuneita. Mutta kun ihminen tulee 85-vuoden ikään, hänellä on usein paljon sairauksia, ja se maksaa yhteiskunnalle”, sanoo psykologi, psykoterapeutti ja filosofian lisensiaatti Pirkko Lahti.
Kuuntele lisää Pirkko Lahden ajatuksia Yle Areenasta ”Itse asiassa kuultuna Pirkko Lahti”-ohjelman haastattelijana on Juho-Pekka Rantala, Yle 2022.
”Pirkko Lahti Kuuntelija” -henkilökuvan on kirjoittanut Maija Maijala. Otava, 2020. Otavan verkkosivuilla on lisää kirjasta.
