”Ihminen tarvitsee toisesta ihmisestä peilin nähdäkseen itsensä”, sanoo tukihenkilönä toimiva Olavi Nevalainen.

Teologian maisteriksi valmistunut Nevalainen on huolissaan opiskelijoiden talousvaikeuksista, jotka voivat heijastua yhteiskunnassa pitkälle tulevaisuuteen.

Mitä mielen päällä

Mielen päällä on kesäloma. Takana on pitkä talvi ja kevät, joka päättyi loppurutistukseen rippileirin muodossa.

Viime talvena kävin Mieli ry:n Vapaaehtoisten tukijoiden ja kriisiauttajien peruskoulutuksen. Olen äskettäin aloittanut ensimmäisen tukisuhteeni.

Nyt on hetki aikaa pysähtyä ja levätä mökillä Kerimäellä. Viikon vain lepään, kuljen metsässä, uin, saunon ja kuuntelen, mitä itse tarvitsen.

Mistä nyt pitäisi puhua

Tällä hetkellä olisi syytä puhua taloudesta, huumeista, yksinäisyydestä, kiusaamisesta, ihmisoikeuksista ja monesta muusta mielenterveyteen liittyvästä asiasta. Näistä toki puhutaankin.

Ajattelin nyt kuitenkin puhua opiskelusta. Opiskelun tärkeydestä kuullaan puhuttavan paljon ja opiskeluun kannustetaan. Jokaisella valolla on kuitenkin varjonsa. Opiskelua ylistävä diskurssi on saanut viime vuosina rinnalleen toisenlaisen äänen: opiskelijoiden mielenterveysongelmat ja taloushaasteet.

Lainojen korot ovat nousseet reilusti, kuten kaikki velalliset tietävät. Korkojen nousun saivat ja saavat tuntea myös opiskelijat.

Valmistuin viime syksynä teologian maisteriksi ja tänä kesänä jouduin maksamaan ensimmäisen kerran opintolainan korot puolen vuoden ajalta. Elin opiskeluaikani pääosin opintolainan varassa, koska opiskelu vei paljon aikaa ja voimia. Lainaa kertyi niin paljon kuin viidessä vuodessa oli mahdollista, joten korotkin ovat sen mukaiset.

Koska opiskelua pidetään itsessään arvokkaana ja jokaista kannustetaan hankkimaan koulutus, mielestäni opiskelun taloudellisen tuen täytyisi olla tämän puhetavan mukaista. Tälläkin hetkellä opintolainan osuutta lisätään ja tukien osuutta vähennetään (asumistuki, indeksikorotus).

Opintolainaa kannustetaan siis ottamaan, mutta korot ovat nousseet niin, että opiskelijat välttävät lainan ottamista. Jatkossa ansiotulot eivät kuitenkaan vaikuta opintotukeen, joten opiskelijat voivat tehdä opintojen ohella rajattomasti töitä. Pelkään pahoin, että tämä on sellainen suunta, joka tulee entisestään vaikuttamaan opiskelijoiden jaksamiseen ja lisäämään opiskelijoiden mielenterveys- ja talousongelmia.

Luulen myös, että tällainen muutos tulee näkymään (jollain aikavälillä) (korkea)koulutuksen arvostuksen laskuna. Miksi kouluttautua, ainakaan huonommin työllistäville aloille, jos siitä seuraa taloudellisia ongelmia?

Tällä hetkellä näyttää siltä, että niin mielenterveys kuin sivistyskin häviävät taistelun, kun vastassa on talouskasvu.

Taustasi kolmella lauseella

Jatkan koulutukseen liittyvällä teemalla: Kävin peruskoulun Eläintarhan ala-asteella ja Alppilan yläasteella. Menin ammattikouluun automaatioalalle, mutta jätin sen kesken päästyäni trukkikuskiksi logistiikkaterminaaliin.

Menin lukioon noin 25-vuotiaana, ja viime syksynä valmistuin teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta.

Mielenterveyttä voi vahvistaa

Ajattelen että mielenterveydellä on sekä yhteiskunnallinen (kollektiivinen) että yksilöllinen ulottuvuus, jotka heijastavat toisiinsa.

Tukihenkilönä vastaan, että mielenterveyttä voi vahvistaa tutustumalla itseensä. Tähän tarvitaan yhteisö tai vähintään ihminen, johon on mahdollista rakentaa luottamus. Ihminen tarvitsee peilin nähdäkseen itsensä.

Itseensä tutustumisella tarkoitan sitä, että tulee tietoiseksi omista mieltymyksistään, identiteet(e)istään ja tunteistaan, sekä hyväksyy ne osaksi itseään.

Olen huomannut, että kyky tunnistaa ja eritellä tunteita parantaa elämänlaatua monin tavoin. Vaikeidenkin tunteiden kanssa pärjää, mutta vaikeiden olotilojen (masennus, ahdistus, dissosiaatiot) kanssa selviäminen on paljon hankalampaa.

Kun olotilat muuttuvat tunteiksi, elämä käy hieman helpommaksi.

Kriisit kuuluvat elämään

Samaa mieltä, mutta jättäisin tämän sanomatta ihmiselle, jota on kohdannut kriisi.

Kriisejä on monenlaisia ja eri kokoisia, eivätkä ne jakaudu tasan. Toiset syntyvät sairaina, toiset terveinä. Toiset syntyvät köyhyyteen, toisilla on yllin kyllin. Toisen kotona rakastetaan, toisen laiminlyödään. Toiset syntyvät onnellisten tähtien alle, toiset ohjusten peittävän taivaan alle.

Elämä on toisinaan käsittämättömän epäreilua.

Monista kriiseistä voi kuitenkin selvitä ja sietämätönkin voi muuttua siedettävämmäksi. Olipa kriisi mikä hyvänsä, olisi tärkeää, että sen voisi jakaa toisen ihmisen kanssa. Yhdessä kannettuna elämän vastoinkäymisiä on hieman helpompi kantaa.

Kuten tukijan peruskoulutuksessa sanottiin, hyvä tukihenkilö on kuin aasi. Sillä on suuret korvat ja pieni suu, sekä vahva selkä. Nämä kolme asiaa toivon pystyväni myös itse tarjoamaan tuettavilleni.

Viimeisin mielenterveystekosi

Ajattelen että jokapäiväinen mielenterveysteko on keskustella ihmisten kanssa kuulumisista ja tukea tarpeen vaatiessa.

Viimeinen mielenterveystekoni on tukisuhteen aloittaminen. Taloudellinen mielenterveystekoni on yhteisvastuukeräykseen lahjoittaminen.

Mistä saat iloa ja energiaa

Saan iloa ja energiaa läheisteni kanssa vietetystä ajasta ja merkityksellisistä keskusteluista, hyvästä ruuasta, lukemisesta, liikunnasta, pitkistä unista. Näitä varmaan tulisi paljon.

Mietelause tähän aikaan

Asioilla todella harvoin on niin kiire kuin usein saattaa vaikuttaa, mietelauseeni tähän aikaan on:

“Jos et tiedä, mitä kannattaisi tehdä, pysähdy, ja lue.”

MIELI Henkilöjäsenet ry julkaisee jäsentensä haastatteluja. Eri puolilla Suomea toimivat henkilöjäsenet kohtaavat omissa yhteyksissään valtavasti mielenterveyteen kytkeytyviä asioita. Tehdään yhdessä mielenterveystekoja. HAE SINÄKIN JÄSENEKSI.