Mietteitä…
Näin alkukesän korvilla, kevään edetessä ja pimeyden kaikotessa monen mieli piristyy ja energiaa tulee lisää. Onhan lisääntyvä valo, yöttömät yöt ja suomen ihana kesä ihanaa aikaa. Kuitenkin joskus vaikeat tunteet kuten ahdistus ja pelko tulevat esille kevään aikana. Valo tekee kaiken näkyväksi ja tuntuu ettei pakokeinoa ole. Nämä mielen mietteet saisivat tulla nähdyksi ja kohdatuksi, mutta ihminen saattaa pakoilla näitä asioita kaikenlaiseen tekemiseen. Näin puuhaamisesta saattaa tulla pakonomaista suorittamista, kun on kaikenlaisia paineita siitä, mitä kesällä pitää tehdä ja saada aikaiseksi. On tärkeää olla tietoinen omasta tunne-elämästä ja kuunnella myös kehoa, mitä se milloinkin tarvitsee. Onko se sitten lempeää lepoa vai jotain toimintaa mistä itse nauttii ja saa ener
giaa.
Omassa elämässäni kevät on usein suoranaista ahdistuksen aikaa ja mielessä asiat kasvavat ulos mittasuhteistaan. Tuntuu, ettei millään selviä ja viriävä pelko vie nautinnon elämästä. Tänä keväänä mieleeni heräsi kuitenkin tärkeä asia, nimittäin toivo. Toivo siitä, että asiat järjestyvät, elämä jatkaa kulkuaan ja muitakin ihmisiä varmasti joskus ahdistaa. Hyviä keinoja ahdistuksen lieventämiseen ovat puhuminen esimerkiksi ystävälle tai päiväkirjan kirjoittaminen, näin ajatukset jäsentyvät eteenpäin ja taakka omilla harteilla pienenee.
Haavoittuvuus on meitä ihmisiä yhdistävä tekijä, mutta sen piilottaminen ajaa meidät erilleen toisistamme. Itse huomasin tämän, kun puhuin hyvälle ystävälleni omista peloistani ja huomasimme ajatuksissamme samankaltaisuuksia. Tärkeää on kuunnella myös itseään, tarkoitus ei ole, että traumat tai ahdistus voimistuvat tai aktivoituvat, vaan voi puhua sen verran mikä itsestä hyvältä tuntuu ja vetää rajan siihen. Päiväkirjaan taas voi kirjoittaa avoimesti peloistaan ja tunteistaan. Asioiden kohtaamisessa voi nousta pintaan vaikeita tunteita ja avuksi voi hakea ammattiapua. On tärkeää, että ympärillä on hyvä ja myönteinen tukiverkko.
Tunteiden kohtaaminen ja niiden hyväksyminen ovat haastavaa, mutta ahdistus syntyy juuri siitä, kun kiellämme itseltämme jonkun pintaan nousevan asian. Tunteen voi ikään kuin ottaa syliin, kuunnella sitä hetken ja sitten päästää irti. Se voi tuntua ikävältä, mutta todellisuudessa tunteet eivät voi satuttaa meitä. Ihminen on kokonaisuus ja patoamalla tunteita keho saattaa alkaa oireilla erilaisina kipuina, ahdistuksena tai unettomuutena. Tämän vuoksi on tärkeää opetella rentoutumaan ja olemaan läsnä oman sisäisen maailman kanssa. Sillä rentoutuminenkin on osa hyvinvointia. Se saattaa joskus unohtua, kun elämme hektisessä ja kiireisessä arjessa.
Rentouttavaa ja toiveiden täyttämää kesää kaikille!
Jutta
