Olen kesän lapsi, enkä pistäisi lainkaan pahaksi, vaikka kesä olisikin pidempi näillä leveysasteilla. Kesäloma on kuitenkin taakse jäänyttä elämää ja kesästä on jäljellä enää lämpimät muistot, seuraavaan lomaan, saatikka suveen on vielä matkaa.
Talvi ja kevät vielä menettelee, mutta syksy on ajanjakso jolloin monella meistä alkaa kamppailu kaamosmasennusta vastaan. Pimeys painaa päälle valtavalla voimalla ja saa meidät tuntemaan itsemme väsyneiksi ja voimattomiksi. Järjettömintähän tässä on se, että juuri tähän aikaan vuodesta paahdamme kuitenkin töitä täysillä. Niin töihin mennessä kuin töistä tullessa on hämärää tai pahimmillaan täysin pimeää.
Masentavaa, toteaa moni meistä. Vaikka syksy ja alkutalvi ovat monelle suomalaiselle vuoden pahinta aikaa, syksy on paljon muutakin kuin sadetta ja syysflunssaa. Parhaimmillaan pitkä ja pimeä syksy voi ollakin rentouttavaa pysähtymisen aikaa.
Oma hyvinvointi on reitti valoisaan mieleen, vaikka pimeys ja kosteus ulkona painaakin mieltä matalaksi. Valon vähetessä ja arjen rullatessa on erityisen tärkeää pitää huolta joka päivä palautumisesta.
Valon vähentyessä kannattaa kiinnittää huomiota monipuoliseen ruokavalioon ja erityisesti D-vitamiinin saantiin.
Ulkoilua kannattaa jatkaa säästä huolimatta. Ulkoilu ylläpitää aineenvaihdunta ja siten saamme myös tarvitsemaamme raitista ilmaa. Eli ulos olisi syytä rauhautua vaikkei niin huvittaisikaan.
Päivittäisiä palautumishetkiä olisi syytä yrittää saada mahdutettua myös työpäivän sisälle. Lounaan syöminen tai 10 minuutin kävely ulkona laskee stressitasoja ja saa ajatukset hetkeksi toisaalle työasioiden parista. Yleensä ulkoilusta palatessa on olo energisempi kuin lähtiessä, kumma juttu, mutta asia joka olisi hyvä pitää mielessä.
Kun luonnosta saatava valon määrä vähenee on keinovalollakin tärkeä osuus jaksamisessamme. Hyvä nyrkkisääntö keinovalon suhteen voisi olla että enemmän keinovaloa aamulla ja vähemmän keinovaloa illalla. Eli aamulla kaikki valot mitä kotoa löytyy päälle ja illalla enemmin vaikkapa kirjan lukua hehkulampun valossa, kuin puhelimen tai tietokeen näytön tuijottamista yömyöhään…
Sosiaalinen kanssakäyminen. Yleensä kavereiden näkeminen antaa enemmän kuin ottaa, eli vaikka kynnys lähteä moikkaamaan kaveria saattaa tuntua syksyn pimeydessä korkealta tapaamisen jälkeen on mielesi todennäköisesti virkeämpi kuin lähtiessä.
Työpäivän jälkeen mukava harrastus irrottaa ajatukset töistä ja piristää mieltä. Jos veto vanhojen harrastusten pariin on laimentunut olisiko nyt oikea aika aloittaa jokin uusi harrastus tuomaan valoa ja virkeyttä syksyn pitkiin pimeisiin iltoihin?
Joskus mikään tekeminen ja varsinainen virike ei oikein poista huonoa fiilistämme. Tällöin se että meillä on jotakin mitä odottaa voi auttaa meitä jaksamaan. Mitäpä jos suuntaisit katseen tulevaan kesään ja ryhtyisit suunnittelemaan sitä? Olisiko kuluvan vuoden ulkomaanmatkailun vesittänyt korona jo hellittänyt otettaan ja antanut meille mahdollisuuden lähteä taas lomailemaan kotimaan rajojen ulkopuolelle vai menisikö vielä ensi kesä koti suomen kohteiden parissa?
Syksyn ankeuden keskellä tulevan loman suunnittelu voisi olla se asia joka kannattelee ja pitää pään pinnan yläpuolella ankeimpienkin syys myrskyjen keskellä.
Paras keino selvitä syksyn pimeydestä ja synkkyydestä on mukautua sen tahtiin ja kerta kaikkiaan laskea kierroksia niin että vauhti on sellainen, joka on omille sen hetkisille voimavaroille sopiva.
Kannattaa olla itselleen armollinen ja hyväksyä että kun loska ja pimeys vie voimia ei suorituskyky voi olla yhtä korkealla kuin valoisaan vuodenaikaan jolloin aurinko paistaa ja luonto näyttää parhaat puolensa.
Mukavaa syksyn jatkoa ja muistakaa, että henkistä hyvinvointia ja mielen vireyttä voi lisätä myös pienillä arjen teoilla ja muutoksilla ilman osallistumista joogaretriittiin tai kahlaamalla läpi kassikaupalla itsehoito-oppaita.
-Petri
