Kun puhelin soi
Pienen happihyppelyn jälkeen juon kupposen rooibosta, rapsuttelen koiraa ja suljen huoneen oven. Roolini ja puuhailuni vaihtuvat vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi, kriisiauttajaksi. Avaan linjan MIELI ry:n Kriisipuhelimeen. Tunnelmani on rauhallinen ja odottava. Aina myös ripauksen jännittynyt. Juuri sen verran, että olen skarpimpi ja valmiimpi kohtaamaan soittajan. Häivähdyksinä kumpuilevat ajatukseni talven tulosta ja jouluaskareista väistyvät, kun puhelin soi. 
”Kriisipuhelin. Vapaaehtoinen tukihenkilö puhelimessa.” Kuuntelen. Olen avoimin mielin kiinnostunut tämän minulle tuntemattoman soittajan elämästä, hänen tilanteestaan, tunteistaan ja kokemuksistaan. Kuuntelen. Olen soittajaa varten. Kuuntelen. Myötäelän. Kuuntelen. Pyydän soittajaa kertomaan uudelleen kohdan, jota en ymmärtänyt. Kuuntelen. Kysyn, onko hänellä itsetuhoisia ajatuksia. Kuuntelen. Pyydän häntä kertomaan, kuinka hän on aiemmin selvinnyt kohtaamistaan vaikeista tilanteista. Kuuntelen. Kysyn hänen ajatuksiaan ja toiveitaan jatkosta. Kuuntelen. Rohkaisen häntä ottamaan asian puheeksi läheisensä kanssa ja hakemaan toivomaansa apua. Kuuntelen. Kannustan häntä tekemään itselle hyviä, mukavalta tuntuvia asioita. Kuuntelen. Soittaja kiittää välittämisestä ja kertoo olonsa nyt hieman helpottaneen. Kiitän häntä soitosta sekä toivotan kaikkea hyvää ja voimia jatkoon.
Puhelun jälkeen istun hiljaa. Ajattelen soittajaa. Toivon ja luotan hänen tilanteensa keventyvän. Olen kiitollinen, että hän jakoi minulle tarinansa ja sain olla hänen kanssaan tässä illassa puolituntisen. Käännän ajatuksen itseeni. Soittajan tarina kosketti ja herätti mieleeni muiston vuosien takaa. Käytän muisteluun hetkisen ja huomaan näiden menneiden haavojen olevan lujasti kiinni rosoisesta pinnastaan huolimatta. Huomaan myös, että pieni jännitys on istahtanut olkapäilleni puhelun aikana. Venyttelen rauhallisesti niskaa ja hartioita. Hengittämällä pari kertaa syvään annan kehon ja mielen tasoittua. Oloni on lämmin. Tunnen iloa ja merkityksellisyyttä tekemästäni työstä. On onni saada olla avuksi ja osa hienoa kriisipuhelinpäivystäjien joukkoa. Kun puhelin soi, joku meistä kuuntelee.
-Niina, vapaaehtoinen
