Oulun Kriisikeskus - tukea ja keskusteluapua elämän kriiseissä.
Lahjoita kaksi sanaa: “Mitä kuuluu?“ Se ei maksa mitään, mutta saattaa pelastaa hengen. #mitäkuuluu
Alakuloisen läheisen kohtaamiseen ei tarvita mitään supertaitoja. Kaikki alkaa kysymyksestä ”mitä kuuluu?”
Vinkkejä ja ajatuksia kohtaamisesta Mitä kuuluu -kampanjan sivuilta.
Kesälomat ovat takana ja Oulun Kriisikeskuksessakin on palattu takaisin arkeen, kun koko työryhmämme on taas palannut takaisin kesälaitumelta. Tänä vuonna limitimme lomiamme niin että Kriisikeskus oli vain kaksi viikkoa suljettuna heinäkuussa. Nyt viimeistenkin lomalaisten palattua takaisin sorvin ääreen tuntuu mukavalta, kun koko työryhmämme on taas kasassa.
Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka lomalta töihin paluu tuntuu ahdistavalta. Tyhjä to do -lista, vapaus kalenterista ja täydellinen rentoutuminen ovat taakse jäänyttä elämää. Mitä jos lomalta töihin paluuseen ottaisikin toisen asenteen ja ryhtyisi miettimään seikkoja, jonka takia töihin paluu onkin mukavaa ja positiivista?
Oli kesälomasi sitten täynnä menoja tai vähän, pitkästyttävä rutiineihin palaaminen virkistää mukavasti. Töihin meno on kivaa, monesta syystä! Kukkuminen kesäyössä on mukavaa mutta varjopuolena unirytmi kääntyy herkästi päälaelleen. Herääminen kukon lauluun voi tuntua aluksi kamalalta, mutta vähitellen siihen tottuu taas, ja unirytmi asettuu uomiinsa.
Törsäilyn katkaisu. Työt leikkaavat päivästä ison siivun, joten ostoksille, museoille ja kahviloissa istuskelulle on vähemmän aikaa. Töiden aloittaminen tasoittaa siis kummasti kesäloman reippaamman rahan käytön aiheuttamaa lovea pankkitilillä. Eli töiden aloittaminenhan on käytännössä sama kuin laittaisi rahaa säästöön.
Viikonlopun merkitys kasvaa. Kesälomalla viikonpäivät menevät sekaisin, mikä ei toisaalta ole hassumpi juttu. Siinä vaiheessa, kun huomaa ettei ole varma onko arki vai viikonloppu voi loman sanoa tehneen tehtävänsä. Töihin paluu palauttaa kuitenkin taas perjantain hohdon, ja näinpä joka viikko on taas jotain odotettavaa. 
Rauhaa rutiineista. Jos kesälomasi oli yhtä singahtelua menosta menoon kalenteri kädessä ja vaikeita valintoja päivän ohjelmasta, voi töihin paluu tuntua omanlaiseltaan lomalta.
Ja viimeisempänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä. On mukava nähdä taas työkavereita!
Eli, käy rohkeasti kohti arjen haasteita ja totuttele arkirytmiin letkeiden kesälomapäivien jälkeen ja muista, ettei kaiken kivan tarvitse loppua loman päättyessä.
Mukavaa loppu kesää ja lähestyvää syksyä!
-Petri-
Eläimillä on suuri merkitys monen ihmisen mielen hyvinvoinnille. Oli eläin sitten kissa, koira, lammas tai lehmä. Kiintymyssuhde omaan eläimeen on vahva, joskus jopa vahvempi kuin toiseen ihmiseen. Eläin kuuntelee keskeyttämättä, ei moralisoi, on läsnä, antaa ymmärrystä, lohtua ja tukea. Nykyään eläinten parissa on jo järjestettyä toimintaa muun muassa kaverikoiratoiminta. 
Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa koira tuo iloa, elämyksiä ja läheisyyttä ihmisille, joilla ei ole omaa koiraa. Kaverikoiranohjaajat vierailevat koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen.
Kaverikoiratoimintaa voi soveltaa myös muiden eläinten kanssa. Kerron esimerkkinä omakohtaisen kokemuksen. Eräänä marraskuisena päivänä vietimme isäni kanssa hieman erilaisen hevostelupäivän. Isäni oli luvannut viedä kaksi hevosistamme erääseen palvelutaloon vanhusten virkistyspäivän piristeeksi. Oma mieleni oli aluksi hieman kaksijakoinen, viedä nyt kaksi ravuria vanhusten sekaan pyörimään…
Pakkasimme hevoset autoon ja lähdimme matkaan. Olimme sopineet, että olemme aamulla kymmeneltä paikan päällä. Päästyämme perille (noin puoli tuntia etuajassa), mummot ja vaarit jo odottelivat malttamattomina ulkona, vaikka oli kylmä ilma. 
Otimme hevoset autosta ja henkilökunnan pyynnöstä kävimme toisen hevosen kanssa palvelutalon ikkunoiden takana kävelemässä, jotta huonokuntoisimmatkin vanhukset pääsisivät osallisiksi edes jollain tapaa, kun eivät ulos pystyneet tulemaan. Voi sitä riemua, mikä välittyi ikkunaruudun takaa! Minun ja toisen hevosen ollessa ikkunareissullamme oli isäni valjastanut toiselle hevosista kilpavarustuksen, jotta vanhat hevosmiehet saavat vertailtua entisajan valjastusta nykyaikaiseen.
Talon asukkaat saivat taputella hevosia ja syöttää niille leipäpaloja, joita olivat jo valmiiksi keränneet ja kuivattaneet. Monella asukkaalla olikin ennestään kokemusta hevosista, niin maatalouteen liittyvistä töistä, kuin hevosen toimimisesta reen vetäjänä matkalla joulukirkkoon. Usealle vanhukselle tulvikin muistoja mieleen omasta lapsuudesta ja lapsuudenaikaisista hevosista, joitten nimet olivat muistissa edelleen (ja jotka olivat osalta unohtuneet hevosten poistuttua paikalta). Taisi siinä muutamille tulla ihan kyyneleetkin silmiin.
Päivä oli kaikin puolin erittäin onnistunut, vanhuksilla oli hyvä mieli ja varmasti jutunaihetta pitkäksi aikaa. Mietteissämme ajelimme kotiinpäin, todeten kuinka pienellä vaivalla pystyimme antamaan vanhuksille ikimuistoisen päivän ja kuinka eläimen läsnäolo sai monille nuoruusaikojen muistoja mieleen… -Tanja
Kevät on heräämisen aikaa. Vauhdilla voimistuva valo, lumipuvusta luopuva luonto ja vähitellen vihertyvä maa vievät meitä hiljalleen kesää kohti. Kevät saa usein aikaan energian lisääntymistä, talven aikana pölyyntyneiden nurkkien putsaamista ja uutta puhtia ulkoiluun ja ihmisten pariin lähtemiseen. Ystävien ja läheisten kanssa keräännytään piknikeille ja viettämään ensimmäisiä grillijuhlia sekä suunnitellaan tulevan kesän rientoja.
Kaikilla ystäviä tai läheisiä ihmissuhteita ei kuitenkaan ole ollenkaan tai riittävästi, ja moni kokeekin yksinäisyyttä. Yksinäisyys on henkilökohtainen kokemus, joka voi ilmetä monin eri tavoin. Yksi voi tuntea surua, toivottomuutta tai tarpeettomuuden tunteita, toisella yksinäisyys tuntuu möykkynä rinnassa tai painona harteilla. Yksinäisyys voi olla kaipausta ja ihmisen ikävää tai tunnetta siitä, että on näkymätön ja kukaan ei ymmärrä. Useimmille meistä ainakin ohimenevät yksinäisyyden tuntemukset ovat tuttuja. Osalle negatiiviset yksinäisyyden kokemukset voivat olla hyvinkin kipeitä vaikuttaen vahvasti elämänlaatuun ja hyvinvointiin.
Yksinäisyyden vähentäminen on tärkeä ja yhteinen asia. Yksinäisyyttä lievittävät mm. erilaiset järjestöt, joiden toiminnoista monet ovat löytäneet apua, tukea ja ystäviä. Esimerkiksi erilaisissa elämän muutostilanteissa ja kriisien kohdatessa yksinäisyys voi hiipiä elämään, ja Kriisikeskus onkin tärkeä toimija myös yksinäisyyden vähentämisen näkökulmasta. Työntekijöiden tarjoama keskusteluapu elämän kriisitilanteisiin, erilaiset vertaisryhmät sekä vapaaehtoisten puhelintuki ovat valtavan arvokkaita asioita: kuunteleva kohtaaminen ja ajan antaminen toiselle ihmiselle on merkityksellistä. Oulun seudun Mielenterveysseuran hallituksen jäsenenä olen päässyt seuraamaan tätä hienoa toimintaa ja ihmisten auttamista jo usean vuoden ajan.
Yksinäisyyttä voimme vähentää pieniltäkin tuntuvilla asioilla. Vaikkapa naapurien tervehtiminen, kuulumisten kysely, yhteydenpito kaukanakin asuviin ystäviin, arvostava ja kiireetön kohtaaminen elämässä vastaantulevien ihmisten kanssa tai lämmin kosketus ovat toisten ihmisten huomioimista ja välittämistä. Löydetään sille aikaa ja ollaan läsnä.
Kaunista ja valoisaa kevättä kaikille toivottelee,
Marjo
Maaliskuu alkaa kääntymään loppupuolelle, joten on aika jakaa mietteitä täällä meidän blogissa.
Kun vapaaehtoistyön koordinointi siirtyi minulle syksyllä 2016, en osannutkaan odottaa, kuinka paljon se antaa minulle. Asiakastyön lisäksi saan nähdä, mikä merkitys vapaaehtoistyöllä on ihmisten hyvinvointiin ja jaksamiseen. On ollut ilo tutustua meidän vapaaehtoisiin ja olen päässyt näkemään, kuinka arvokasta työtä he tekevät. Arvostus heitä kohtaan on suuri. Jokainen heistä antaa omasta ajastaan, jotta voisivat tehdä hyvää. On se sitten esimerkiksi päivystämistä valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, toimimista yksilötukisuhteissa tai laulaminen Laulu-Liisoissa ja Lassissa.
Olen saanut kehittyä niin ammatillisesti kuin ihmisenä vapaaehtoistyön koordinoinnin myötä. Olen kiitollinen, että saan olla juuri tässä työssä. Joskus on niitä hetkiä, kun tuntuu ettei omat taidot riitä ja työmäärä jaksaa toisinaan yllättää, onneksi työtiimini on tukena minulle tässä.
Yhdessä olemme myös pystyneet luomaan tänne meillä hyvän yhteishengen. On mukava nähdä toisiamme ja yhteisissä tukihenkilöilloissa on ihana kuulla kuulumisia. Toivon, että pystymme myös jatkossakin pitämään kiinni siitä ”me”-hengestä. 
Tässä kuussa starttasi uusi vapaaehtoistyönkoulutus ja saamme lisää porukkaa meidän huippuun vapaaehtoistyöntekijöidentiimiin. Jännityksellä ja odottavaisin tunnelmin menemme yhdessä tämän koulutusmatkan, joka jatkuu toki senkin jälkeen. Mahtavaa, että olette lähteneet mukaan koulutukseen ja tervetuloa mukaan.
Tässä työssä jaksamista tukee paljon, kun vapaaehtoiset jaksaa kiittää ja muistuttaa kuinka heitä pidetään hyvänä täällä.
Ihanaa kevään odotusta
Terkuin
Maija
Vuosi sitten tammikuussa sain puhelun, että minut on valittu Oulun kriisikeskukseen työntekijäksi. Hyppäys uuteen työhön oli jännittävää aikaa. Päivääkään en ole katunut uusiin haasteisiin siirtymistä!
Läheinen on kuollut, perheenjäsen on sairastunut vakavasti, kumppani on pettänyt, lapsi käyttää huumeita, parisuhteessa on vuorovaikutusongelmia, onnettomuus on kohdannut, työttömyyttä, väkivaltaa… suru, viha, kaipuu, ahdistus, pelko, huoli, pettymys, raivo… Näitä kaikkia ja monia muita tilanteita sekä tunteita olen kohdannut vuoden aikana. Tunteita ja tilanteita joissa ihmiset ovat olleet hädissään omasta sekä läheisten jaksamisesta ja reagoinnista.
Minun tehtävänä kriisityöntekijänä on kuunnella, kuunnella ja kuunnella. Kuuntelemisen taito on tärkeintä työssäni, antaa asiakkaalle aikaa kertoa ja pohtia omaa elämäänsä. Toki minäkin puhun ja kun oikein vauhtiin pääsen niin minähän puhun. Kerron mikä on normaalia reagointia kriisitilanteessa, miten ihmisen mieli reagoi, mitä meidän kehossa tapahtuu, mitä traumakokemus saa meissä aikaan, miten itseä voi auttaa, mistä saa apua ja tukea ja mihin voi myöhemmin ottaa yhteyttä.
Noin äkkiseltään kriisityöntekijäntyö voi kuulostaa aika rankalta ja kuormittavalta. Sitä se välillä on, mutta ilman menneitä työkokemuksia, koulutuksia, kokemuksia ja mahtavaa työtiimiäni en jaksaisi tätä työtä. Vuosien saatossa olen löytänyt itselleni keinot, kuinka tyhjentää pää työpäivän päätteeksi ja kuinka tehdä asioita jotka auttavat jaksamaan työssäni. Toki on hetkiä jolloin pää ei täysin tyhjenny ja jokin asia seuraa minua kotiin saakka. Sekin on inhimillistä, minä olen se työkalu, jolla työtäni teen.
Olen todella onnekkaassa asemassa, että olen saanut mahtavan työtiimin ympärille. Pääosin asiakastyötä teen yksin, mutta tiimini kanssa voin jakaa niitä tunteita mitä minä koen kohdatessani elämän epäreiluja tilanteita. Olen myös onnekas, että työnantajani on halukas kouluttamaan minua. Olen saanut aloittaa viime syksynä kriisityön koulutusohjelman –”Stepped model of care”. Sen myötä olen saanut päivittää osaamistani.
Tärkeintä työssäni ovat kuitenkin ne kiitokset joita olen asiakkailtani saanut!!
Miten haluaisit tulla kohdatuksi? Toivoisitko arvostavaa kuuntelua vai sen sijaan esille nostetun teeman tarkastelua toisesta näkökulmasta? Tuskin kovin moni ihminen kaipaisi osakseen vähättelyä oman elämäntilanteensa suhteen tai pyytämättä annettuja neuvoja. Onnistuneeseen kohtaamiseen vaaditaan monesti hienotunteisuutta. Ei ole yksinkertaista reseptiä sen suhteen, miten saadaan luotua yhteys kahden ihmisen välillä. Jokaisen ihmisen kanssa on tunnusteltava miten keskustelu saadaan käynnistymään, sillä mikä toimii toisen ihmisen kanssa voi saada jonkun muun sulkeutumaan entisestään. Ennen kaikkea kohtaaminen vaatii inhimillisyyttä – toisen ihmisen arvostamista ja kunnioittamista siinä hetkessä sellaisenaan, kuin hän on.
Kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä mietin usein tarkkaan ennen valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tulevaan puheluun vastaamista. Vapaaehtoisena ollessani olen saanut kuulla mitä erilaisimmista ihmistarinoista. Se herättää kiitollisuutta, kun kuulee jokaisen soittajan polusta tähän päivään saakka. Moninaisten kertomusten kuuleminen laittaa määrittelemään ”normaalin elämän” uudella tavalla. Ihmisiä ei jaottele enää vähäosaisiksi tai hyvin elämässä pärjääviksi, sillä jokaiselle meistä voi käydä jotain sellaista, mikä saa elämän pois entiseltä raiteiltaan. Sivuraiteilla ollessa sitä ennen kaikkea toivoo, ettei eteenpäin tarvitse kulkea yksin.
Vapaaehtoisena on valmis jakamaan aikansa ilman, että odottaa saavansa välittömän korvauksen omasta panoksestaan. Vaikka se ristiriitaiselta kuulostaakin, niin vapaaehtoisuus on elämää mitä rikastuttavin tehtävä. Pyyteetön toiminta toisen ihmisen hyväksi maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, sillä autetuksi tullut tulee myös jotakuta toista auttamaan avun tarpeen koittaessa. Vapaaehtoisen toiminta luo osakseen toivoa toiselle ihmiselle, minkä voimin ihminen jaksaa jälleen kohdata maailmassa vallitsevia epäkohtia. Sen vuoksi vapaaehtoisuus on sitä ihmisyyttä, jota haluan edustaa.
Helena, vapaaehtoinen
Haluamme kiittää 1140 € lahjoituksesta!
Saimme lahjoituksen ihmisiltä, jotka halusivat kunnioittaa rakkaan muistoa, lahjoittamalla kukkalaitteisiin menevät rahat meidän kriisikeskuksen toiminnan hyväksi! Rahat käytämme suoraan itsemurhan kautta läheisensä menettäneiden sururyhmään.
Lämmin osanotto meiltä teille <3
Tasan vuosi sitten painettiin vanhan talon ovi kiinni Tuirassa ja uusi ovi Rotuaarilla avautui. Tunnelmat olivat yhtä aikaa sekä haikeat että toiveikkaat.
Uusia toimitiloja etsiessäni olin jo valmistautunut siihen, että joudumme tinkimään joko kodinomaisuudesta tai sijainnista. Vanhasta luopuminen suretti, mutta samaan aikaan hoin mielessäni, että muutos on myös mahdollisuus. Kun työtoverini, Maijan, kanssa tulimme ensimmäistä kertaa Rotuaarin tiloihin, tiesimme heti löytäneemme etsimämme! Saimme samassa paketissa hyvän sijainnin ja huoneiston, jossa on hyvä henki.
Muuton aikaan saimme parhaan mahdollisen joululahjan, kun STEA julkaisi avustusehdotuksensa. Toiminta-avustuksemme korotuksen myötä saimme laittaa kaksi kriisityöntekijän paikkaa sekä palvelusihteerin paikan auki. Uusi henkilöstömme aloitti työnsä helmikuussa 2017 ja toimintamme pääsi käyntiin täydellä teholla uusissa toimitiloissa. Olimme selvinneet kaikista muutoksista!
Joka aamu avaan kiitollisin mielin työpaikan oven. Olen niin ylpeä työtiimistäni, jokaisesta heistä! Olemme yhdessä halunneet luoda paikan, johon kaikkien olisi hyvä ja helppo tulla, niin asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, vapaaehtoisten kuin työntekijöidenkin. Toivon, että olemme onnistuneet tässä, ja että rauhallisuuden ja arvostuksen tunne välittyy kaikille meillä asioiville.
Toivotan kaikille rauhallista joulun ja uuden vuoden aikaa. Vietetään aikaa rakkaittemme kanssa, hiljennytään ja tehdään itsellemme tärkeitä asioita. Pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme.
Erja
KIITOS kaikille meidän ihanille vapaaehtoisille
arvokkaasta työstä ja ajastanne
Oulun seudun Mielenterveysseurassa!
#HyvääMieltä #vapaaehtoistyö #mielenterveys
