Harjoittelijana Kriisikeskus Osviitassa alkuvuoden ollut Ilona kertoo, millaista se oli.
Aloitettuani sosionomiopiskelut Diakonia-ammattikorkeakoulussa tiesin melko nopeasti, että haluan erikoistua kriisityöhön ja vaikeissa elämäntilanteissa elävien ihmisten kohtaamiseen. Kysyin Osviitasta harjoittelupaikkaa, minut haastateltiin ja paikka luvattiin.
Haastattelussa korostettiin, että harjoittelijan tulee olla valmis ottamaan asiakkaita vastaan ja tekemään samaa työtä kuin tukihenkilötkin. Opintojeni aikataulut kuitenkin muuttuivat ja jouduin perumaan harjoitteluni, jotta valmistumiseni ei myöhästyisi. Oikeastaan peruessani olin helpottunut, kriisissä olevien asiakkaiden kohtaaminen tuntui pelottavalta ja kyseenalaistin kykyäni toimia ilman työparia.
Jatkoin opintojani, tein muita harjoitteluja ja elämä eteni. Huomasin kuitenkin palaavani aina pohtimaan Osviittaa ja menetettyä mahdollisuuttani opetella kriisityötä ruohonjuuritasolla. Lopulta muokkasin hieman opiskelusuunnitelmiani, otin Osviittaan uudelleen yhteyttä, kävin uuden haastattelun ja minut toivotettiin jälleen tervetulleeksi porukkaan.
Nyt olen ollut harjoittelussa kolmisen kuukautta ja tavannut pääosin yksin yli 30 asiakasta yhteensä reilun 80 tunnin aikana ja vastannut yli 200 kriisipuheluun. Edelleen minua välillä jännittää avata kriisipuhelin tai hakea uusi asiakas aulasta (tai tällä koronaviruksen aikakaudella avata etäyhteys asiakkaaseen), mutta jännitykseni ei lamauta tai saa minua epäilemään itseäni, vaan uskon, että se tekee minusta paremman ja nöyremmän kuuntelijan. Olenkin kuullut monenlaisia elämäntarinoita ja jakanut monia tärkeitä hetkiä. Olen saanut jakaa tunteiden kirjoa laidasta laitaan, jotkut tunteet ovat olleet omiani, toisia olen saanut katsoa ja jakaa kuuntelijan roolissa.
Asiakastyötä olen tehnyt ennenkin, mutta en näin läheltä enkä näin matalalla kynnyksellä. Olen saanut myös kohdata Osviitan mahtavat työntekijät, jotka ovat tukeneet, auttaneet ja avanneet omaa tapaansa työskennellä ja ajatella.
Olen saanut tutustua myös Osviitan käsittämättömän rohkeisiin, reiluihin ja lämpimiin tukihenkilöihin, jotka antavat omasta ajastaan ja elämästään yhteiseen hyvään, niin asiakkaiden, Osviitan kuin muidenkin tukihenkilöiden hyväksi. Näin lämmintä ja samalla aikaansaavaa ja toimivaa yhteisöä en ole ennen tavannut!
Osviitassa olen ymmärtänyt paljon kriiseistä ja niiden merkityksestä ihmisen elämän eri osa-alueilla. Olen saanut tarkkailla ja osallistua toimivaan, arvostavaan ja innostavaan vapaaehtoistoimintaan ja sen ylläpitämiseen. Olen oppinut työnohjauksen ja hyvän työilmapiirin tärkeyttä. Olen saanut itsevarmuutta kanssakulkijana, auttajana ja sosiaalialan ammattilaisena. Olen oppinut itsestäni ja heikkouksistani, mutta ennen kaikkea olen nähnyt vahvuuksiani uudessa valossa ja saanut luottamusta siihen, että minun työlläni on merkitystä ja opintoni vievät minua juuri siihen suuntaan mihin haluan, työhön hädässä olevien auttamiseksi.
Kiitos Osviitan väki, että olette minut porukkaanne ottaneet, rohkaisseet ja tukeneet. Erityisesti kiitos siitä, että olette ottaneet minut vakavasti, niin kuin Osviitassa otetaan jokainen ovesta sisään kävellyt. Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet mahtava matka kanssanne!
Ilona 😊
