3.9.2020 Minna Raninen

Kriisitukea etäyhteyksillä – uhka vai mahdollisuus?
Videovälitteinen kriisityö työntekijän näkökulmasta

Olen työskennellyt keväästä lähtien etäkriisityöntekijänä Kriisitukea etäyhteyksillä -hankkeessa. Tapaan työssäni ihmisiä, joita on kohdannut joku murhetta tai huolta aiheuttava elämäntilanne. Voi olla esimerkiksi haasteita parisuhteessa, ahdistuneisuutta, alakuloisuutta, työhön liittyviä ongelmia tai läheisen menettäminen. Hanke ja etäkriisityöni jatkuu aina tämän vuoden 2020 loppuun asti.

Ennen etäkriisityön aloittamista olin osallistunut työkokouksiin lähinnä Teamsin kautta. Myös WhatsApp videopuheluista oli kokemusta. Asiakastapaamisia en ollut tehnyt videovälitteisesti juuri lainkaan.
Rehellisesti sanottuna minulla oli pieniä epäilyksiä videovälitteistä asiakastyötä kohtaan – eihän sitä voisi mitenkään verrata kasvokkaiseen tapaamiseen, ei videovälitteisesti pystyisi mitenkään saavuttamaan samaa yhteyttä asiakkaaseen, mikä tapahtuu kasvokkaisessa tapaamisessa. Eikä tekniikka varmasti toimisi. Miten väärässä olinkaan!

Olen toukokuun alusta lähtien tavannut etäyhteyksillä eli joko puhelimitse tai videovälitteisesti reilusti yli 60 eri asiakasta. Mukana on sekä yksilöasiakkaita että pariskuntia. Jokaista asiakasta tapaan tarpeen mukaan, kerran tai useamman kerran. Kertyneen kokemukseni perusteella voin sanoa ensinnäkin sen, että videovälitteisen tapaamisen toteuttaminen on helppoa ja luontevaa! Jokainen videovälitteisesti tavattu asiakas on osannut ladata maksuttoman Teams-sovelluksen laitteelleen saatujen kirjallisten (ja tarvittaessa suullisten) ohjeiden mukaan – oli kyse kännykästä, tabletista tai tietokoneesta. Jos osaa selata nettiä, osaa varmasti ladata ohjelman.

Noin puolet asiakkaista on halunnut keskustella puhelimitse. Syynä on voinut olla mm. se, että kasvokkainen tapaaminen on jännittänyt, jolloin puhelin on ollut helpompi tapa kohdata. On myös ihmisiä, joista on luontevampaa puhua puhelimessa. Monen kanssa olen saattanut aloittaa tapaamiset puhelimitse, mutta kun on hiukan tutustuttu, olemme siirtyneet videovälitteisiin tapaamisiin.

Omat epäilykseni tekniikan pettämisestä olen myös joutunut heittämään roskakoriin. Jos olet paikassa, missä toimii nettiyhteys, toimii siellä myös Teams. Toki välillä on tullut eteen tilanne, että jostain syystä nettiyhteys on ”tökkinyt”. Silloin olemme siirtyneet asiakkaan kanssa puhelinyhteyteen ja tapaaminen on jatkunut. Monet julkiset palvelut esim. sairaalat käyttävät myös Teams-sovellusta, joten sen
tietoturvallisuuteen voi luottaa. Jokunen asiakas on halunnut käyttää Teamsin sijaan tutumpaa WhatsAppin videopuhelua, tiedostaen kuitenkin, ettei WhatsApp ole tietoturvallinen sovellus.

Olen tiedustellut asiakkailta heidän kokemuksiaan etävastaanotosta. Aika yllättävää, mutta yhtään negatiivista palautetta en ole saanut. Kukaan asiakkaistani ei ole halunnut ”vaihtaa” etätapaamisia kasvokkaiseen tapaamiseen. Monet ovat kokeneet helpottavaksi sen, että tapaamisen aikaan voi olla missä vain – kotona, mökillä, autossa, työhuoneessa tai vaikka metsässä.
Joskus ajatus kulkee paremmin, kun voi samalla nauttia metsäpolkujen tallaamisesta. Jotkut asiakkaat keittävät itselleen valmiiksi kahvikupposen. Saatamme yhdessä kahvitella keskustelun lomassa, kumpikin kotonaan. Pääasia on, että on aika ja paikka, jossa voi keskittyä keskusteluun.

Etäyhteys kotoa käsin mahdollistaa sen, ettei välttämättä tarvitse hankkia lapsille hoitajaa vaan lapset voi tapaamisen ajaksi asemoida hetkeksi leikkimään omia leikkejään tai katsomaan lastenohjelmia. Vanhempi on toisessa huoneessa omassa rauhassa, mutta samalla lähellä. Eräs asiakas sanoi myös, että häntä helpottaa se, ettei tarvitse törmätä mahdollisiin tuttuihin esim. kriisikeskuksen ovesta sisään mennessä tai odotustilassa. Kun tapaaminen hoituu kotoa, kukaan ei tiedä, mitä hän tekee tai ketä hän tapaa.

Olen tavannut etänä paljon useita pariskuntia. Osa on ollut samassa tilassa ja samalla laitteella, osa taas on ollut esim. töiden takia eri laitteilla. Myös pariskunnat ovat antaneet myönteistä palautetta etävastaanotolle. Joidenkin pariskuntien kanssa olemme huomanneet, että etäyhteys ”pakottaa” heidät istumaan lähekkäin. Ei voi valita vastakkaisia tuoleja, mikä vastaanottohuoneessa on mahdollista.
Läheisyydestä on saattanut olla myönteisiä vaikutuksia, vaikka niitä ei heti tule huomanneeksi. Keho on alkanut kääntyä enemmän puolisoa kohti tai on joutunut kuuntelemaan entistä tarkemmin toisen ajatuksia. Etäyhteyden onnistuminen kun edellyttää, että jokainen puhuu vuorollaan. Ja jos tilanne on ollut parisuhteessa kovin kriittinen, ovat puolisot voineet olla läsnä tapaamisissa eri paikoista käsin. Joskus pieni fyysinen etäisyys saattaa helpottaa löytämään keskusteluyhteyden ja sitä kautta ratkaisuja parisuhteen haasteisiin.

Omasta näkökulmastani kriisityöntekijänä katsottuna etäkriisityö on kovasti antoisaa ja mielenkiintoista.
Olen päässyt kehittämään taitojani tekniikan kanssa, mutta myös kriisityön sisällön osalta. Tavatessani asiakkaita kasvokkain on minulla ollut usein tapana piirtää kuvioita fläppitaululle tai paperille. Se on auttanut sekä asiakasta että minua hahmottamaan käsiteltävää teemaa. Nyt olen päässyt kehittämään uusia tapoja visualisoida asioita. Etäkriisityö mahdollistaa myös sen, ettei minun tarvitse istua
työtoimistossa. Se antaa tietynlaisen vapauden, josta olen suuresti nauttinut. Olenkin vastaanottanut asiakkaita kodin lisäksi mökillä ja jopa metsässä istuen. Olin missä tahansa, on tärkeää se, että ympäristö on rauhallinen eikä lähellä ole muita ihmisiä.

Otsikon kysymykseen – onko etäkriisityö uhka vai mahdollisuus, minun on hyvin helppo vastata. Mahdollisuus. Ehdottomasti.

Minna Raninen
Etäkriisityöntekijä, Kriisitukea etäyhteyksillä -hanke