Järjestöjen auttamistyö uhattuna sote-uudistuksessa
Valmisteilla olevissa sotea ja maakuntia koskevissa uudistuksissa järjestöjen auttamistyö on unohtunut. Kunnille on sote-järjestämislaissa kirjattu velvoite tehdä yhteistyötä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Maakuntia koskevasta pykälästä tämä velvoite puuttuu. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole varaa jättää järjestöjen auttamistyö huomioimatta. Maakunnille on kirjattava sote-järjestämislakiin velvoite tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa.
Sote-uudistuksessa on jossain määrin tunnistettu sosiaali- ja terveysjärjestöjen rooli vaativien sosiaalipalvelujen tuottajana. Sen sijaan kansalaisjärjestöjen perustyö, järjestölähtöinen auttaminen, on unohtumassa uudistusta valmisteltaessa. Järjestöissä tehty työ on keskeinen osa suomalaisen hyvinvoinnin perustaa. Järjestöjen perimmäinen tarkoitus on auttaa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Noin 200 valtakunnallisessa sote-järjestössä ja 10 000 yhdistyksessä on todennetusti vaikutettu väestöryhmien hyvinvointi- ja terveyserojen pienentämiseen. Sote-järjestöissä toimii 50 000 ammattilaisen rinnalla puoli miljoonaa vapaaehtoista parantamassa väestön hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta. Tämä vapaaehtoistyö näyttää lainvalmistelijoilta unohtuneen.
Hyvä yhteistyö edellyttää järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan erityisen luonteen ymmärtämistä. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan sytykkeenä toimii ihmisten oma motivaatio toimia yhteiseksi hyväksi. Toiminta täydentää merkityksellisellä tavalla julkisia palveluita, muttei ole hankittavissa ostopalveluna tai välineellistettävissä osaksi palvelutuotantoa. Lisäksi järjestöt ja vapaaehtoistoiminta kokoavat havaintoja ja tuottavat tietoa ihmisten arjesta ja tarpeista palveluiden kehittämiseen.
Monipuolisella yhteistyöllä syntyy vaikuttavaa toimintaa. Järjestöt ja vapaaehtoiset toimivat ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua, mutta toiminta tarvitsee tuekseen resursseja. Sijoitus järjestöihin ja vapaaehtoistoimintaan kannattaa myös taloudellisesti ja säästää yhteiskunnan varoja. Nämä olemassa olevat ja potentiaaliset resurssit on syytä tunnistaa sote-uudistuksessa.
Järjestöasiantuntemus mukaan lainsäädäntöön ja maakuntastrategioihin
Sote-valmistelussa on linjattu, että vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä on jatkossa sekä kunnilla että maakunnilla. Tämä on tärkeä ja perusteltu ratkaisu – hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu kaikille toimijoille ja toimialoille yhteiskunnassa. On kuitenkin ilmeinen vaara, että kenenkään sitä tarkoittamatta järjestölähtöinen auttamistyö uudistuksen myötä putoaa kuntien ja maakuntien vastuiden väliin. Hallituksen esityksessä (HE 15/2017) tehtävä on kirjattu kuntien osalta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesityksen pykälään 7 ja maakuntien osalta pykälään 8. Jälkimmäisestä, maakuntia koskevasta pykälästä kuitenkin puuttuu velvoite tehdä yhteistyötä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.
Maakunnalle ei ole kuntien tavoin tulossa laajaa yleistä toimialaa: maakunta voi hoitaa vain niitä tehtäviä, jotka lainsäädännön mukaan sille kuuluvat. Jos järjestöyhteistyötä ei ole mainittu maakuntia koskevassa lainsäädännössä, tulkinnaksi voi muodostua, että järjestöjen avustaminen ja yhteistyö järjestöjen kanssa ei kuulu maakuntien tehtäviin. Samaan aikaan joissakin kunnissa ennakoidaan jo nyt sote-järjestökumppanuuksien siirtymistä maakuntiin. Kun järjestöjen kanssa yhteistyötä tehnyt henkilöstö määrärahoineen siirtyy kunnista maakuntiin, monien kuntien kyky ylläpitää vakiintunutta järjestöyhteistyötä heikkenee olennaisesti. Tämä voi johtaa siihen, ettei järjestölähtöinen auttamistyö saa rahoitusta sen enempää kunnilta kuin maakunniltakaan. Tämä tilanne tuskin palvelee yhteiskunnallisia päämääriä; sitä että hyvinvointi- ja terveyserot väestöryhmien välillä pienenevät.
Pidämme tärkeänä, että maakuntien ja järjestöjen yhteistyön turvaamiseksi maakunnille kirjataan sote-järjestämislakiin sama yhteistyövelvoite kuin kunnillekin ja niille varmistetaan mahdollisuus taloudellisesti avustaa alueen järjestöjen toimintaa. Järjestölähtöinen auttamistyö on myös tarpeen ottaa valtakunnallisiin sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteisiin. Maakuntien tulee omissa lakisääteisissä strategioissaan ja palvelulupauksissaan ottaa huomioon järjestöjen yleishyödyllisen vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen tarjoamat mahdollisuudet. Maakuntarahoituksen malleja rakennettaessa on myös huolehdittava, ettei maakunnan rahoitus muodostu esteeksi järjestöjen veikkaustuotoista saamalle rahoitukselle, tai päinvastoin. Sote-uudistuksessa pitää tunnistaa tämä kysymys ja laatia rahoituksen turvaamiseksi valtakunnallinen ohjeistus.
Sote-uudistus tulisi käyttää mahdollisuutena vahvistaa järjestöjen ja viranomaisten yhteistyötä. Jos uudistuksen vaikutuksia järjestöjen toimintaan ei huomioida, aiheutetaan korvaamatonta vahinkoa suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle ja sen mahdollisuuksille rakentaa suomalaista hyvinvointia. Järjestöjen auttamistyö tulee saada lakipakettiin.
Allekirjoittajajärjestöt:
A-Kiltojen Liitto ry
Ensi- ja turvakotien liitto ry
Kalliolan Setlementti
Kuntoutussäätiö
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Nuorten ystävät ry
Suomen Klubitalot ry
Suomen Mielenterveysseura ry
Suomen Punainen Risti ry
Suomen Sydänliitto ry
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
Lisätietoa:
Outi Ruishalme
Kriisikeskustoimintojen johtaja
040 542 6164
outi.ruishalme@mielenterveysseura.fi
Suomen Mielenterveysseura
