Tullessani 25 vuotta sitten mukaan vapaaehtoistoimintaan, oli eri kansalaisjärjestöillä tarjolla eri toimintamuotoja mistä valita ja se loi mahdollisuuden löytää itselle sopiva auttamismuoto. Pitkän harkinnan jälkeen rohkaistuin lähtemään Porin Mielenterveysseuraan, jossa oli silloinkin päätoimintamuotona kriisipuhelinpäivystys.
Aluksi päivystyspaikka oli vanhan historiaa huokuvan talon yläkerta, jonne kavuttiin narisevia portaita toiseen kerrokseen. Iltaisin talossa muu toiminta oli loppunut, eikä tarvinnut paljon käyttää mielikuvitusta, kun jokaiseen napsahdukseen tuli reagoitua. Kolmen tunnin päivystysvuoron aikana ehti pikaisesti juoda kupposen kahvia, sen verran oli puheluiden välillä aikaa. Soittajista enemmistö oli naissoittajia, useimmat varttuneempia. Yksinäisyys oli kestoaihe, josta puhuttiin jokaisessa päivystysvuorossa. Itsetuhoiset soittajat olivat tuohon aikaan harvinaisia ja näin jälkeenpäin ajatellen se oli aihe, josta ei ollut soittajan, eikä myöskään päivystäjän helppo puhua. Pelkona oli soittajan aktivoituminen itsetuhoisuuden puheeksi ottamisesta, jääden miettimään sitä vaihtoehtona.
2000-luvun alku
Tultaessa 2000-luvulle meille järjestyi viihtyisä päivystystila ja narisevat portaat vaihtuivat jykevään kiinteistöön sekä kiviportaisiin. Vähitellen päivystysvuorot vilkastuivat, esille nousi pari- ja perhehuolet, talous sekä erilaiset elämäntilanteet mutta yksinäisyys oli edelleen yleisin keskustelunaihe. Vaikka kriisipuhelimessa tärkeintä oli ja on kuunteleminen sekä vierellä kulkeminen, hyötyä oli olla tietoa siitä, miten keskustella ja tarvittaessa ohjata soittajaa eteenpäin. Suomen Mielenterveysseura (nykyisin MIELI Suomen Mielenterveys ry) koulutti kattavasti sekä jakoi tietoa muun muassa itsetuhoisen soittajan kohtaamisesta. Vaikka 2000-luvulla Suomen itsemurhatilastot ”kaunistuivat” ja päästiin jo alle 1000 itsemurhaa/vuosi, luku oli silti korkea ja on edelleen Euroopan korkeimpia. Vähitellen myös kriisipuhelimessa soittajat ottivat rohkeammin puheeksi itsetuhoiset ajatukset. Se miten ottaa soittajan kanssa arkaa asiaa esille, vaati uuden lähestymistavan ja oppimisen. Rohkeasti kysyen syntyy yleensä soittajaa hyödyttävä keskustelu. Asiaa pohtiva saa uusia näkökulmia ja samalla peilattua omia ajatuksiaan.
Yhdistyksen toiminta alkoi vähitellen kasvamaan 2000-luvulla ja saimme vuosille 2003–2007 Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittaman kolmevuotisen hankerahoituksen. Hankkeen tuotoksena syntyi ”Elämäni eväät”. Sen tavoitteena oli ennaltaehkäisevän mielenterveystyön koulutusohjelman, -materiaalin ja toimintamallin luominen mielenterveysasioiden käsittelyyn peruskoulun oppitunneilla. Hanke toteutettiin ensin yhteistyössä porilaisten 7-, 8- ja 9-luokkalaisten kanssa. Yhteistyö opettajien sekä oppilaiden kanssa oli erittäin mielenkiintoista ja antoisaa. Loppujen lopuksi materiaali toimitettiin kaikkiin Suomen yläkouluihin ja pinkkejä kansioita on edelleen kouluilla käytössä. Elämäni eväät sai useita kunniamainintoja vuosina 2005–2008.
Yhdistyksemme toiminnan laajentuessa päätimme, että toimintamme ulottuu pelkän Porin sijasta koko Satakunnan alueelle ja näin ollen nimeksemme vaihtui vuonna 2013 Satakunnan mielenterveysseura ry.
MIELI Satakunnan mielenterveys ry tänään
Viime vuosina maailmantilanteen, sotien ja epidemioiden myötä tilanne kriisipuhelimessa on synkistynyt. Lisäksi meillä Suomessa vakavat rikokset ovat lisänneet ruuhkaa kriisipuhelimessa, mutta myös kasvokkain kohtaamisissa. Keskusteluissa yhä nuoremmat soittajat ovat huolissaan omasta tilanteesta, mutta myös maailman tilanteesta. Pari- ja perhehuolet, arjessa selviytyminen ja pahaolo kuuluvat selvästi aiempaa useammin ja ongelmat saattavat usein olla moninaisia. Keskustelut saattavat toisinaan olla hyvinkin kiperiä ja neuvottomuus voi hiipiä päivystäjän mieleen. Kokemuksen kautta kuuntelemalla ja tarvittaessa ohjaamalla soittajaa hoidon piiriin, lopputulos on paras. Kun kuulee soittajalta hänen saaneen helpotusta pahaan oloonsa puhelun aikana tai saa kiitoksen kuuntelusta ja läsnäolosta, se on paras palkka mitä tästä vapaaehtoistyöstä voi saada.
Vapaaehtoisena toimiessa on tärkeää saada hyvä taustatuki ja siihen paras keino on säännöllinen vapaaehtoisillemme järjestetty työnohjaus. Työnohjauksessa vapaaehtoinen voi täydentää omaa ”työkalupakkiaan” jakamalla kokemuksiaan ja tuntemuksiaan yhdessä muiden samaa työtä tekevien kanssa.
Porissa käymme vuosittain yli 3000 keskustelua ja koko valtakunnassa keskusteluja käydään noin 70 000. Valtakunnallisen kriisipuhelimen soitonyrityksiä tulee kuitenkin moninkertainen määrä verrattuna siihen mihin pystytään vastaamaan.
Vuonna 2023 kriisipuhelin on edelleen päätoimintamuotomme, mutta sen rinnalle on tullut muita vapaaehtoistyön toimintamuotoja: kasvokkain tapahtuva yksilötukisuhdetoiminta, nuorille yhteydenottajille suunnattu Sekasin-chat sekä vanhustyö, jossa käydään vierailemassa ikäihmisten palvelutalossa. Lisäksi yhdistyksessämme pääsee osallistumaan erilaisien tapahtumien järjestämiseen, yhdistystoimintaan tai vaikka pitämään huolta meidän ylläpitämästä Polsanluodosta, joten jokaiselle löytyy oma sopiva tapa tehdä vapaaehtoistyötä. Yhdistyksessämme vapaaehtoiset ovat hyvin sitoutuneita ja ilmapiiri on lämmin ja kannustava. Otamme mielellämme vastaan uusia vapaaehtoisia kasvavaan joukkoomme. Jos olet siis kiinnostunut, niin ota rohkeasti yhteyttä ja keskustellaan mikä olisi juuri sinulle sopiva tapa tehdä vapaaehtoistyötä.
30.1.2023
Aino Santalähde
MIELI Satakunnan mielenterveys ry:n puheenjohtaja
