Ensimmäisenä esittelyssä meillä on vapaaehtoisemme Elina Jääskeläinen. Elina on kolmen aikuisen lapsen äiti ja viiden lapsenlapsen mummi. Hän nauttii metsässä samoilemisesta ja soutelusta kesäkotina toimivan vanhan talon maisemissa. Elina on hoitanut miehensä kanssa mehiläisiä 15 vuoden ajan ja tämän myötä hän on alkanut seuraamaan eri luonnon aikoja ja mitä luonnossa tapahtuu kunakin vuodenaikana.
Miksi lähdit mukaan vapaaehtoistoimintaan?
Vapaaehtoistyö on ollut osa elämääni jo lapsuudesta saakka. Olen kasvanut pienessä kyläyhteisössä, jossa tehtiin paljon talkootöitä ja naapuriapu oli itsestäänselvyys. Omien lapsien kasvaessa he aloittivat partio-harrastuksen ja pian siitä tulikin koko perheen yhteinen harrastus. Olin itse mukana partiossa aktiivisesti 20 vuotta. Järjestimme kesä- ja talvileirejä sekä retkiä ja toimin myös laumanjohtajana. Partioharrastus jatkuu yhä partiokilta-toimintana ja tapaamisia on muutaman kerran vuodessa.
Kun työni Porissa loppuivat, olin vuoden kotona nautiskellen vapaudesta. Sitten aloin kaivata elämääni jotain tekemistä, jossa voisin olla jollakin tapaa hyödyksi. Olin työssäni tehnyt asiakaspalvelutyötä maatalousyrittäjien parissa. Työssäni koin, että olisin halunnut keskustella enemmän heidän kanssaan, mutta kiireen vuoksi aikaa ylimääräiselle keskustelulle ei ollut. Tämän vuoksi ajattelin hakeutua vapaaehtoiseksi Maaseudun Auttavaan Puhelimeen. Koulutusta siihen tehtävään ei juuri silloin ollut alkamassa ja minut ohjattiin soittamaan MIELI ry:n Veli Kaukkilalle. Veli ehdotti Porissa alkamassa olevaa koulutusta MIELI ry:n Kriisipuhelimeen.
Millaista vapaaehtoistyötä teet?
Olen ollut yhdistyksessä vapaaehtoisena pian 20 vuotta erilaisissa tehtävissä. Toimintaan tulin mukaan tukihenkilöiden peruskoulutuksen kautta vapaaehtoiseksi valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen. Yhdistyksessä oli menossa Elämäni Eväät -hanke, jonka tavoitteena oli mielenterveystietouden kehittäminen peruskoulun yläasteikäisillä. Tätä varten kerättiin vapaaehtoistyöntekijöistä ryhmä suunnittelemaan hankkeen tuotoksena syntyvien kansioiden sisältöjä.
Hankkeen tavoitteena oli myös tarjota yläasteikäisten nuorten vanhemmille ryhmätoimintaa. Ryhmätoiminnan tavoitteena oli saattaa oppilaiden vanhempia yhteen keskustelemaan vanhemmuuteen liittyvistä arkipäivän haasteista. Hankkeen vetäjät ehdottivat, että lähtisin vetämään tätä ryhmää. Kävin vuonna 2005 ryhmänohjaajan koulutukset ja aloin ohjata tätä kyseistä ryhmää.
Kriisipuhelin-päivystäjänä jatkoin koko ajan. Koska päivystysvuorot saa valita oman aikataulun mukaan, jää aikaa palautumiselle ja muillekin harrastuksille. Olen sellainen persoona, joka helposti innostuu asioista, jotka ovat sydäntä lähellä. Niinpä huomasin olevani mukana myös hallitustyössä ja puolentoista vuoden ajan yhdistyksen puheenjohtajana. Se homma ei kuitenkaan ollut minua varten.
Omassa elementissäni olen, kun saan olla mukana ryhmässä ideoimassa toimintaa. Olen ollut mukana ideoimassa ja toteuttamassa erilaisia tapahtumia kaikenikäisille sekä järjestämässä virkistystä meidän muille vapaaehtoisille.
Yhdistyksessämme on ollut aina mahdollisuus tuoda esiin omia ajatuksia ja ideoita. Ideoihin on lähtenyt muita mukaan ja asioita on pohdittu tämän jälkeen yhdessä ryhmässä sekä jalostettu niitä toimintaan asti. Esimerkkinä tästä kruunun jalokivenä on Suomi 100 vuotta -vuonna Polsanluodon Mielipuiston kehittäminen ja nuotiopaikan suunnittelu.
Vapaaehtoistyön työnohjauksen valmiudet koulutuksen (ent. Tukiohjaajakoulutus) kävin vuonna 2013 ja sen jälkeen olen toiminut työnohjaajana yhdistyksemme vapaaehtoisille.
Kriisipuhelintyön vaativuuden takia tätä työtä tehdään vain silloin kun oma elämä on tasapainossa. Perhettäni kohdanneen kriisin vuoksi olin toiminnasta tauolla noin vuoden ajan. Tilanteeni ymmärrettiin hyvin ja toiminnasta oli helppo jäädä tauolle, mutta myös helppo palata takaisin, kun oma tilanteeni oli tasaantunut.
Mikä on ollut vapaaehtoistyön huippuhetki?
Yksi huippuhetkistä oli, kun pari vuotta Elämäni Eväät -hankkeen vanhempien ryhmän päättymisen jälkeen tapasin yhden ryhmäläisistä ruokakaupassa. Ryhmäläinen tuli kertomaan, että ryhmän päättymisen jälkeen he ovat edelleen kokoontuneet keskenään toistensa kotona, koska olivat ryhmässä oppineet huomaamaan vertaistuen merkityksen.
Huippuhetkiä ovat myös ne, kun kriisipuhelimeen soittava henkilö saattaa aloittaa puhelun itkulla tai hyvin ahdistuneena, mutta puhelun lopuksi kiittelee ja on selvästi helpottunut.
Miksi teet vapaaehtoistyötä?
Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa ja se antaa merkityksen elämään.
Vapaaehtoistyöstä saa onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemuksia, kun pystyy olemaan toiselle rinnalla kulkijana, tukena ja olkapäänä, johon nojata, kun elämässä on haasteita.
Koen saavani vapaaehtoistyön kautta tunteen kuuluvani yhteisöön, kun en ole enää työelämässä ja olen saanut vapaaehtoisena toimimisen myötä yhdistyksestämme pitkäaikaisia ystäviä. Vapaaehtoistyössä oppii ymmärtämään muiden ihmisten ajatuksia ja heidän tapaansa elää omaa elämäänsä. Tämä avartaa omia näkemyksiä ja laajentaa omaa maailmankuvaa. Uskon, että 19 vuotta vapaaehtoisena on muuttanut ja kasvattanut minua paljon ihmisenä.
Elina Jääskeläinen, MIELI Satakunnan mielenterveys ry:n vapaaehtoinen
