Työskentelen taideterapeutti – työnohjaajana yhdessä Suomen suurimmista potilasjärjestöistä. Toimin myös MIELI Satakunnan Mielenterveys ry:n hallituksen jäsenenä. Opiskelen ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa ja opintoihini liittyen reflektoin blogissa muutamia psykiatriaa ja terapiakenttää käsitteleviä kirjoja. En ole Valviran hyväksymä terveydenhoitoalan ammattilainen. Pidän itseäni luovien alojen ammattilaisena ja kohtaamistyön duunarina sekä mielenterveyden edistäjänä. Pyrin vapaa-aikanani kohtaamaan kaduntallaajia vapaana terapeuttiroolistani ja voimavarani huomioiden. Mieleni on terve. Minun ammattiini ei kuulu diagnosointi. Kohtaan asiakkaan määritelmistä ja arvioinneista vapaa yksilönä, kiinnostavana elämänkertana.

WHO:n mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa yksilö ymmärtää kykynsä, sopeutua arkielämän tavanomaisiin haasteisiin, stressiin, kykenee työskentelemään tuottavasti ja hyödyllisesti sekä kykenee antamaan oman panoksensa yhteiskunnalle.

Ei ole päivää, ettenkö kohtaisi hyvinvoinnistaan huolissaan olevaa eläkeläistä, työikäistä tai nuorta. Usea kohtaamani työikäinen käyttää säännöllisesti työterveyden palveluja jaksamisensa pohdiskeluun. Moni saakin masennusepäilyn jo ensi tapaamisella ja ohjeet psykoterapiaan hakeutumiseen. Nuorten vanhemmat kertovat lastensa hädästä ja ahdistuksesta. Ihmiset hakevat kohtaamista. Aitoa, kuuntelevaa kohtaajaa. Ihmiset eivät hae diagnooseja uupumiseensa tai ahdistukseensa. Ihminen tarvitsee toisen yksilön peilikseen ja haluaa sopeutua haasteisiin. Kummasti huoli kääntyy helpotuksen huokaukseksi ja vuorovaikutukseksi, kun yksilö kohtaa yksilön! Mielenterveyden edistämistä on mikä tahansa sellainen toiminta, joka vahvistaa mielenterveyttä tai vähentää sitä vahingoittavia tekijöitä.

Psykiatrian tehtävä lääketieteen erikoisalana on tutkia ja hoitaa mielenterveyden häiriöitä.

Mielenterveyden häiriö ei ole suru, pelko, rinnassa puristava ahdistus, viha, inho, rönsyilevä ajatus, kehon sairaudesta johtuva väsymys tai hetken häilyvä sieluntila. Tunteiden kirjo on normaalia, tunteiden yllätyksellisyys on normaalia, tunteiden keston vaihtelu on normaalia. Suru, väsymys, epätietoisuus tulevaisuudesta, alakulo tai hormonivaje eivät ole masennus. Mutta pitkään kestäessään ilman toisen ihmisen kanssa jakamista voivat pitkittyessään johtaa masennukseen. Masennusdiagnoosin tekee psykiatri, ei naapurin Seppo.

Mielenterveyden huomioiminen osana ihmisen kokonaisterveyttä on myös eettinen kannanotto. Hoitojärjestelmässä toimivien eettisenä vastuuna on käyttää hallussa olevia voimavaroja terveyden kannalta, myös mielenterveys huomioiden, mahdollisimman vaikuttavalla tavalla.

Terapia-alan ammattilaisen tehtävänä on olla ehdoitta hyväksyvä, ihmisestä iloitseva, korjaava peili. Hän päästää toisen ilon ja surun ihonsa alle. Terapeutti reagoi ja osallistuu. Miksi emme olisi arkielämässämme, työyhteisössämme ja ennen kaikkea ydinperheissämme katse vähemmän omassa navassamme? Ulospäin suuntautuvalla intensiteetillä voimme nähdä uusia todellisuuksia peilikuvassamme.

Perhe muodostaa lapsen tärkeimmän ihmissuhdeverkoston. Toisaalta lapsen orgaanisella rakenteella, kehityspoikkeamilla, temperamentilla ja geenivarustuksella on vaikutusta hänen muodostamiensa vuorovaikutussuhteiden laatuun.

Kyllä, olemme syntyneet suhteissa ja suhteisiin, olemme suhdeolentoja. Toisilla on kultalusikka suussa, toisilla guttaperkkaa. Sukupolven jatkumona periytämme geeneissämme ja teoissamme sukupolvien traumoja mutta myös onnistumisiamme, menestyksiämme ja hyvän elämän säilyttämistä. Kaikkeen emme ole voineet itse vaikuttaa. Mutta nyt minulla ja sinulla, meillä on mahdollisuus itse päättää terveellä mielellämme, mitä hyviä ilmiöitä haluamme itsestämme antaa muille ja tuleville sukupolville.

Terveen mielen eräänä ominaisuutena voidaankin pitää kykyä oman kokemusmaailman aitouden säilyttämiseen. Terveeseen mieleen kuuluu tasavertaisesti hyväksyttynä koko tunne-elämän kirjo. Mielenterveys kuuluu kaikille. Aitous syntyy ilmiöiden tunnistamisesta, läsnäoloon antautumisesta ja minuuden vuorovaikutuksesta sinuun. Minuus ei katoa minnekään vaikka jakaisit omaa kokemusmaailmaasi toisen hyväksi.

Lainaukset: Psykiatria (2014), Duodecim, Helsinki

13.6.2023
Taideterapeutti, työnohjaaja
Tommi Ojala

”Ole asiakysymyksissä kova, ja ihmisiä koskevissa pehmeä”. Tämä oli yksi harjoittelujaksoni tärkein lausahdus, jonka kuulin neuvona varttuneemmalta kollegaltani, joka oli vaatimaton, mutta jonka työkalupakkiin oli kertynyt jo niin paljon viisautta ja keinoja. Ihailin häntä.

Ihmiset kohtaavat toisiaan useimmiten päivittäin. Kotonaan, töissään, kaupoissa, kaduilla, harrastuksissa ja muissa erilaisissa ympäristöissä. Hyvä kohtaaminen jättää kiven kenkään. Ensin se tuntuu ehkä vähän, mutta lopulta se tuntuu niin että asialle on tehtävä jotain. Näin alkaa uusia ystävyyssuhteita, parisuhteita ja hoitosuhteitakin.

Olen itse työskennellyt työurani pitkälti päihderiippuvaisten sekä kriminalisoituneiden asiakkaiden parissa. Näissä asiakasryhmissä muun muassa antisosiaalista persoonallisuushäiriötä esiintyy muita väestöluokkia tavanomaisemmin. Persoonallisuus muovautuu usein tähän suuntaan pitkään yhteiskunnan normien ulkopuolella elettäessä ja se on keino selvitä. Varastaminen, valehtelu ja päihdekauppa kuuluvat tietynlaiseen arkeen, jotta voi pysyä hengissä. Persoonallisuudenhäiriö voi tuoda haasteita vuorovaikutukseen.

”Kohtaan näitä henkilöitä samoilla periaatteilla kuin kohtaan ketä tahansa muitakin arjessani. Kuunnellen, kunnioittaen, auttaen, tasa-arvoisesti ja avoimesti.”

Uskon myös sanontaan ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” ja olen tämän useasti todennut myös käytännössä. Kyseessä ei ole pelkkä ammatillinen kohtaaminen – vaan ihmisen kohtaaminen. Hyvänä muistisääntönä voisi pitää sitä, että toista ihmistä ja hänen näkemystään tulee arvostaa, vaikka olisimmekin eri mieltä asioista.

Ihanteellisinta olisi, jos hoitaja olisi empaattinen ja välittävä, läsnä oleva sekä aidosti kuunteleva. Kuitenkin tulee olla kyky olla jämäkkä oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, muttei silti koskaan menettää herkkyyttään ja kykyään asettua toisen asemaan. Omana tavoitteenani on olla ihminen ihmiselle, ottaa vastaan kaikenlaiset potilaat, kuunnella heidän elämäntarinansa ja ehkä vähän keventää heidän taakkaansa. Näyttää heille sen, että aina on olemassa joku, joka välittää, vaikkei se vaikealla hetkellä ehkä siltä tunnukaan.

Minulla on vielä onnekseni paljon työuraa jäljellä ja saan ennestään kehittyä kohtaamisessa ja tavata paljon erilaisia ihmisiä.

31.3.2023
Psykiatrinen sairaanhoitaja
Amanda Vesterlund

Ensimmäisenä esittelyssä meillä on vapaaehtoisemme Elina Jääskeläinen. Elina on kolmen aikuisen lapsen äiti ja viiden lapsenlapsen mummi. Hän nauttii metsässä samoilemisesta ja soutelusta kesäkotina toimivan vanhan talon maisemissa. Elina on hoitanut miehensä kanssa mehiläisiä 15 vuoden ajan ja tämän myötä hän on alkanut seuraamaan eri luonnon aikoja ja mitä luonnossa tapahtuu kunakin vuodenaikana.

Miksi lähdit mukaan vapaaehtoistoimintaan?

Vapaaehtoistyö on ollut osa elämääni jo lapsuudesta saakka. Olen kasvanut pienessä kyläyhteisössä, jossa tehtiin paljon talkootöitä ja naapuriapu oli itsestäänselvyys. Omien lapsien kasvaessa he aloittivat partio-harrastuksen ja pian siitä tulikin koko perheen yhteinen harrastus. Olin itse mukana partiossa aktiivisesti 20 vuotta. Järjestimme kesä- ja talvileirejä sekä retkiä ja toimin myös laumanjohtajana. Partioharrastus jatkuu yhä partiokilta-toimintana ja tapaamisia on muutaman kerran vuodessa.

Kun työni Porissa loppuivat, olin vuoden kotona nautiskellen vapaudesta. Sitten aloin kaivata elämääni jotain tekemistä, jossa voisin olla jollakin tapaa hyödyksi. Olin työssäni tehnyt asiakaspalvelutyötä maatalousyrittäjien parissa. Työssäni koin, että olisin halunnut keskustella enemmän heidän kanssaan, mutta kiireen vuoksi aikaa ylimääräiselle keskustelulle ei ollut. Tämän vuoksi ajattelin hakeutua vapaaehtoiseksi Maaseudun Auttavaan Puhelimeen. Koulutusta siihen tehtävään ei juuri silloin ollut alkamassa ja minut ohjattiin soittamaan MIELI ry:n Veli Kaukkilalle. Veli ehdotti Porissa alkamassa olevaa koulutusta MIELI ry:n Kriisipuhelimeen.

Millaista vapaaehtoistyötä teet?

Olen ollut yhdistyksessä vapaaehtoisena pian 20 vuotta erilaisissa tehtävissä. Toimintaan tulin mukaan tukihenkilöiden peruskoulutuksen kautta vapaaehtoiseksi valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen. Yhdistyksessä oli menossa Elämäni Eväät -hanke, jonka tavoitteena oli mielenterveystietouden kehittäminen peruskoulun yläasteikäisillä. Tätä varten kerättiin vapaaehtoistyöntekijöistä ryhmä suunnittelemaan hankkeen tuotoksena syntyvien kansioiden sisältöjä.

Hankkeen tavoitteena oli myös tarjota yläasteikäisten nuorten vanhemmille ryhmätoimintaa. Ryhmätoiminnan tavoitteena oli saattaa oppilaiden vanhempia yhteen keskustelemaan vanhemmuuteen liittyvistä arkipäivän haasteista. Hankkeen vetäjät ehdottivat, että lähtisin vetämään tätä ryhmää. Kävin vuonna 2005 ryhmänohjaajan koulutukset ja aloin ohjata tätä kyseistä ryhmää.

Kriisipuhelin-päivystäjänä jatkoin koko ajan. Koska päivystysvuorot saa valita oman aikataulun mukaan, jää aikaa palautumiselle ja muillekin harrastuksille. Olen sellainen persoona, joka helposti innostuu asioista, jotka ovat sydäntä lähellä. Niinpä huomasin olevani mukana myös hallitustyössä ja puolentoista vuoden ajan yhdistyksen puheenjohtajana. Se homma ei kuitenkaan ollut minua varten.

Omassa elementissäni olen, kun saan olla mukana ryhmässä ideoimassa toimintaa. Olen ollut mukana ideoimassa ja toteuttamassa erilaisia tapahtumia kaikenikäisille sekä järjestämässä virkistystä meidän muille vapaaehtoisille.

Yhdistyksessämme on ollut aina mahdollisuus tuoda esiin omia ajatuksia ja ideoita. Ideoihin on lähtenyt muita mukaan ja asioita on pohdittu tämän jälkeen yhdessä ryhmässä sekä jalostettu niitä toimintaan asti. Esimerkkinä tästä kruunun jalokivenä on Suomi 100 vuotta -vuonna Polsanluodon Mielipuiston kehittäminen ja nuotiopaikan suunnittelu.

Vapaaehtoistyön työnohjauksen valmiudet koulutuksen (ent. Tukiohjaajakoulutus) kävin vuonna 2013 ja sen jälkeen olen toiminut työnohjaajana yhdistyksemme vapaaehtoisille.

Kriisipuhelintyön vaativuuden takia tätä työtä tehdään vain silloin kun oma elämä on tasapainossa. Perhettäni kohdanneen kriisin vuoksi olin toiminnasta tauolla noin vuoden ajan. Tilanteeni ymmärrettiin hyvin ja toiminnasta oli helppo jäädä tauolle, mutta myös helppo palata takaisin, kun oma tilanteeni oli tasaantunut.

Mikä on ollut vapaaehtoistyön huippuhetki?

Yksi huippuhetkistä oli, kun pari vuotta Elämäni Eväät -hankkeen vanhempien ryhmän päättymisen jälkeen tapasin yhden ryhmäläisistä ruokakaupassa. Ryhmäläinen tuli kertomaan, että ryhmän päättymisen jälkeen he ovat edelleen kokoontuneet keskenään toistensa kotona, koska olivat ryhmässä oppineet huomaamaan vertaistuen merkityksen.

Huippuhetkiä ovat myös ne, kun kriisipuhelimeen soittava henkilö saattaa aloittaa puhelun itkulla tai hyvin ahdistuneena, mutta puhelun lopuksi kiittelee ja on selvästi helpottunut.

Miksi teet vapaaehtoistyötä?

Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa ja se antaa merkityksen elämään.

Vapaaehtoistyöstä saa onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemuksia, kun pystyy olemaan toiselle rinnalla kulkijana, tukena ja olkapäänä, johon nojata, kun elämässä on haasteita.

Koen saavani vapaaehtoistyön kautta tunteen kuuluvani yhteisöön, kun en ole enää työelämässä ja olen saanut vapaaehtoisena toimimisen myötä yhdistyksestämme pitkäaikaisia ystäviä. Vapaaehtoistyössä oppii ymmärtämään muiden ihmisten ajatuksia ja heidän tapaansa elää omaa elämäänsä. Tämä avartaa omia näkemyksiä ja laajentaa omaa maailmankuvaa. Uskon, että 19 vuotta vapaaehtoisena on muuttanut ja kasvattanut minua paljon ihmisenä.

Elina Jääskeläinen, MIELI Satakunnan mielenterveys ry:n vapaaehtoinen

Tullessani 25 vuotta sitten mukaan vapaaehtoistoimintaan, oli eri kansalaisjärjestöillä tarjolla eri toimintamuotoja mistä valita ja se loi mahdollisuuden löytää itselle sopiva auttamismuoto. Pitkän harkinnan jälkeen rohkaistuin lähtemään Porin Mielenterveysseuraan, jossa oli silloinkin päätoimintamuotona kriisipuhelinpäivystys.

Aluksi päivystyspaikka oli vanhan historiaa huokuvan talon yläkerta, jonne kavuttiin narisevia portaita toiseen kerrokseen. Iltaisin talossa muu toiminta oli loppunut, eikä tarvinnut paljon käyttää mielikuvitusta, kun jokaiseen napsahdukseen tuli reagoitua. Kolmen tunnin päivystysvuoron aikana ehti pikaisesti juoda kupposen kahvia, sen verran oli puheluiden välillä aikaa. Soittajista enemmistö oli naissoittajia, useimmat varttuneempia. Yksinäisyys oli kestoaihe, josta puhuttiin jokaisessa päivystysvuorossa. Itsetuhoiset soittajat olivat tuohon aikaan harvinaisia ja näin jälkeenpäin ajatellen se oli aihe, josta ei ollut soittajan, eikä myöskään päivystäjän helppo puhua. Pelkona oli soittajan aktivoituminen itsetuhoisuuden puheeksi ottamisesta, jääden miettimään sitä vaihtoehtona.

2000-luvun alku

Tultaessa 2000-luvulle meille järjestyi viihtyisä päivystystila ja narisevat portaat vaihtuivat jykevään kiinteistöön sekä kiviportaisiin. Vähitellen päivystysvuorot vilkastuivat, esille nousi pari- ja perhehuolet, talous sekä erilaiset elämäntilanteet mutta yksinäisyys oli edelleen yleisin keskustelunaihe. Vaikka kriisipuhelimessa tärkeintä oli ja on kuunteleminen sekä vierellä kulkeminen, hyötyä oli olla tietoa siitä, miten keskustella ja tarvittaessa ohjata soittajaa eteenpäin. Suomen Mielenterveysseura (nykyisin MIELI Suomen Mielenterveys ry) koulutti kattavasti sekä jakoi tietoa muun muassa itsetuhoisen soittajan kohtaamisesta. Vaikka 2000-luvulla Suomen itsemurhatilastot ”kaunistuivat” ja päästiin jo alle 1000 itsemurhaa/vuosi, luku oli silti korkea ja on edelleen Euroopan korkeimpia. Vähitellen myös kriisipuhelimessa soittajat ottivat rohkeammin puheeksi itsetuhoiset ajatukset. Se miten ottaa soittajan kanssa arkaa asiaa esille, vaati uuden lähestymistavan ja oppimisen. Rohkeasti kysyen syntyy yleensä soittajaa hyödyttävä keskustelu. Asiaa pohtiva saa uusia näkökulmia ja samalla peilattua omia ajatuksiaan.

Yhdistyksen toiminta alkoi vähitellen kasvamaan 2000-luvulla ja saimme vuosille 2003–2007 Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittaman kolmevuotisen hankerahoituksen. Hankkeen tuotoksena syntyi ”Elämäni eväät”. Sen tavoitteena oli ennaltaehkäisevän mielenterveystyön koulutusohjelman, -materiaalin ja toimintamallin luominen mielenterveysasioiden käsittelyyn peruskoulun oppitunneilla. Hanke toteutettiin ensin yhteistyössä porilaisten 7-, 8- ja 9-luokkalaisten kanssa. Yhteistyö opettajien sekä oppilaiden kanssa oli erittäin mielenkiintoista ja antoisaa. Loppujen lopuksi materiaali toimitettiin kaikkiin Suomen yläkouluihin ja pinkkejä kansioita on edelleen kouluilla käytössä. Elämäni eväät sai useita kunniamainintoja vuosina 2005–2008.

Yhdistyksemme toiminnan laajentuessa päätimme, että toimintamme ulottuu pelkän Porin sijasta koko Satakunnan alueelle ja näin ollen nimeksemme vaihtui vuonna 2013 Satakunnan mielenterveysseura ry.

MIELI Satakunnan mielenterveys ry tänään

Viime vuosina maailmantilanteen, sotien ja epidemioiden myötä tilanne kriisipuhelimessa on synkistynyt. Lisäksi meillä Suomessa vakavat rikokset ovat lisänneet ruuhkaa kriisipuhelimessa, mutta myös kasvokkain kohtaamisissa. Keskusteluissa yhä nuoremmat soittajat ovat huolissaan omasta tilanteesta, mutta myös maailman tilanteesta. Pari- ja perhehuolet, arjessa selviytyminen ja pahaolo kuuluvat selvästi aiempaa useammin ja ongelmat saattavat usein olla moninaisia. Keskustelut saattavat toisinaan olla hyvinkin kiperiä ja neuvottomuus voi hiipiä päivystäjän mieleen. Kokemuksen kautta kuuntelemalla ja tarvittaessa ohjaamalla soittajaa hoidon piiriin, lopputulos on paras. Kun kuulee soittajalta hänen saaneen helpotusta pahaan oloonsa puhelun aikana tai saa kiitoksen kuuntelusta ja läsnäolosta, se on paras palkka mitä tästä vapaaehtoistyöstä voi saada.

Vapaaehtoisena toimiessa on tärkeää saada hyvä taustatuki ja siihen paras keino on säännöllinen vapaaehtoisillemme järjestetty työnohjaus. Työnohjauksessa vapaaehtoinen voi täydentää omaa ”työkalupakkiaan” jakamalla kokemuksiaan ja tuntemuksiaan yhdessä muiden samaa työtä tekevien kanssa.

Porissa käymme vuosittain yli 3000 keskustelua ja koko valtakunnassa keskusteluja käydään noin 70 000. Valtakunnallisen kriisipuhelimen soitonyrityksiä tulee kuitenkin moninkertainen määrä verrattuna siihen mihin pystytään vastaamaan.

Vuonna 2023 kriisipuhelin on edelleen päätoimintamuotomme, mutta sen rinnalle on tullut muita vapaaehtoistyön toimintamuotoja: kasvokkain tapahtuva yksilötukisuhdetoiminta, nuorille yhteydenottajille suunnattu Sekasin-chat sekä vanhustyö, jossa käydään vierailemassa ikäihmisten palvelutalossa. Lisäksi yhdistyksessämme pääsee osallistumaan erilaisien tapahtumien järjestämiseen, yhdistystoimintaan tai vaikka pitämään huolta meidän ylläpitämästä Polsanluodosta, joten jokaiselle löytyy oma sopiva tapa tehdä vapaaehtoistyötä. Yhdistyksessämme vapaaehtoiset ovat hyvin sitoutuneita ja ilmapiiri on lämmin ja kannustava. Otamme mielellämme vastaan uusia vapaaehtoisia kasvavaan joukkoomme. Jos olet siis kiinnostunut, niin ota rohkeasti yhteyttä ja keskustellaan mikä olisi juuri sinulle sopiva tapa tehdä vapaaehtoistyötä.

30.1.2023
Aino Santalähde
MIELI Satakunnan mielenterveys ry:n puheenjohtaja