Korona-aika ja etäopiskelu
Aloitin sairaanhoitaja opinnot korona ajan keskellä syksyllä 2020. Tällöin opinnot olivat hybridi opetuksena, joka tarkoittaa, että vain uudet opiskelijat aloittavat lähiopetuksen. Ajatus oli silloin, että järjestely on vain väliaikainen ja kohta palaamme normaaliin. Toisin kävi, olemme keväässä 2022 ja opiskelemme kotoa käsin.
Ammattikorkeakoulu opinnoille oli paljon odotuksia, jotka saivat väistyä koronan vuoksi. Odotin kovasti tutustumista saman alan valinneisiin ihmisiin ja opiskelijaelämää. Ajatukset eivät juurikaan näyttäneet tältä mitä ne tällä hetkellä ovat.
Etäopiskelu on vaatinut lisäksi paljon ajatustyötä, omien asenteiden- ja tavoitteiden tutkailua. Alkuun opintojen toteutus tuntui pettymykseltä, juurikin siksi kun olin luonut odotuksia niiden suhteen. Ajan kuluessa ja opintojen edetessä kuitenkin myös suhtautuminen ja asennoituminen on muuttunut. Elämme moni opiskelija samassa tilanteessa, joten en ole yksin tässä tilanteessa. Omien tavoitteiden punnitseminen on ollut hyvin tärkeää turhautumisen hetkellä, silloin kun tuntuu ettei tästä tule mitään. Halu oppia uutta ja valmistua sairaanhoitajaksi on suuri, se on tavoite, jonka haluan saavuttaa.
Olen ollut onnellisessa asemassa, ettei opintoihin kuuluvia työharjoitteluja ole tarvinnut koronan takia perua. Työharjoitteluissa on saanut työelämästä kiinni ja konkreettista kuvaa sairaanhoitajan työstä. Työharjoitteluihin lähtö on aina jännittänyt suuresti ja ajatukset ovat olleet ristiriitaiset. Pärjäänkö, osaanko ja tiedänkö kaiken oleellisen, kun olen opiskellut yksin? Sairaanhoitajan työ on hyvin käytännönläheistä, ja niiden taitojen harjoittelu on suurimmaksi osaksi jäänyt harjoittelujaksolle.
Mitä hyvää korona on tuonut?
Ajattelen, että korona-aika on opettanut meille ymmärrystä, joustavuutta ja omien raamien toiselle puolelle asettumista. Omalla kohdallani huomaan myös sen, että en suunnittele asioita enää liikaa, joka on tuonut helpotusta stressiin. Suunnitelmallisuudella saa usein paljon aikaiseksi, mutta onko se välillä liikaa? En ole pärjännyt yhtään sen huonommin, kun olen hieman antanut itselleni siimaa ja ajatellut ”mennessä näkee”, se on jopa tuonut yllättäviäkin onnistumisen hetkiä. Suhtautuminen muuttuviin tilanteisiin on tuonut mukanaan uusia toimintatapoja ja ratkaisukeskeisyyttä, joita jäsentelemällä saa eväitä suoriutua erilaisissa elämäntilanteissa.
Tulevaa ammattia ja työnkuvaa ajatellessa, nämä asiat ovat juuri niitä mitä sairaanhoitajalta vaaditaan.
Oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta näiden asioiden pohtiminen on ensisijaisen tärkeää. Mitä joustavuus ja stressinsieto omalla kohdalla tarkoittaa? Omat voimavarat ovat jokaisella rajalliset, joten liiallinen joustavuuskaan ei ole pitkällä juoksulla tuotteliasta.
Niin kuin sanotaan, asioilla on tapana järjestyä. Siihen ajatukseen on täytynyt turvautua, kun maailman tilanne on häilyvä ja tilanteet muuttuvat päivittäin. Jokainen meistä on varmasti parhaansa mukaan jatkanut omaa arkeaan mahdollisimman tuttuna ja turvallisena, se riittää.
Iiri, sairaanhoitajaopiskelija.
