Sairaanhoitajaopiskelijan harjoittelu kriisikeskuksella
Viisi viikkoa mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelujakso Savonlinnan kriisikeskuksella alkaa lähestyä loppuaan ja mielessä on kaikenlaisia tunteita. Ajatuksen harjoittelusta kriisikeskuksella sain eräältä tähän blogiin kirjoittaneelta opiskelijalta, kiitos siitä hänelle.
Viikot ovat olleet antoisia. Kattojärjestönä toimivan MIELI ry:n toiminnan laajuus on yllättänyt minut ja kriisitietoisuuteni on kasvanut huimasti.
Harjoittelun aikana olen päässyt vastaamaan valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen, MIELI Kriisichattiin ja olen saanut osallistua asiakastapaamisiin kriisikeskuksella. Olen päässyt osallistumaan eri verkostojen välisiin tapaamisiin ja olen yllättynyt kuinka paljon yhteistyötä täällä tehdään eri tahojen välillä.
Muutama ensimmäinen puhelu jännitti kamalasti mutta siitä se sitten lähti luonnistumaan hyvin, kun oli vain oma itsensä. Kriisipuhelimessa päivystämisessä mukavaa oli, kun soittaja puhelun päätteeksi kertoo olonsa helpottaneen ja kiittää. Asioiden ääneen sanottaminen saa mielen ajattelemaan selkeämmin ja rauhoittamaan itseään. Siksi puhumisella ja keskustelulla on niin suuri merkitys kriisitilanteessa ja ihan muutenkin elämässä. Se on minulle harjoittelun aikana korostunut. Kirjoittaminen aiheuttaa saman ilmiön. Olin innoissani chattailusta, koska se on hyvin omanlaisensa muoto työskennellä. Sen lisäksi että ei näe vastaanottajan ilmeitä tai eleitä, ei ole edes ääntä, josta voisi tehdä tulkintoja vastapuolesta. Chattailu oli kuitenkin myös hyvin antoisaa ja hyviä keskusteluja saatiin aikaiseksi. Kivaa, kun ihmiset löytävät näiden palvelujen piiriin.
Kiira, sairaanhoitajaopiskelija, XAMK
