Ehkä ensimmäisenä mieleen tulee kodinhoidon taidot. On osattava laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja huolehtia omasta huushollista. Tai onko se sittenkään pakollista? Ehkä joskus voi turvautua einekseenkin? Ja onko sekään ihan kamalaa, jos vaikkapa äiti pesee alkuun itsenäistyvän pyykit ja joku jeesailee siivouksen aloittamisessa?
Toisena mieleen tulee äkkiseltään raha-asioista huolehtiminen. On osattava maksaa laskut ja huolehdittava vuokranmaksusta, ruoka ostoksista ja kodin hankinnoista. Tai toisaalta… voisiko näihinkin asioihin keksiä joitain helpottavia ratkaisuja? Olisiko välitystili tai edunvalvonta paikallaan?
Myöskään taidottomuus paperiasioissa tai epävarmuus lääkkeiden ottamisessa eivät ole este itsenäistymiselle. Eikä sekään, ettei tiedä miten joku laite toimii tai miten tehdään sähkösopimus tai kuuluuko lampun vaihtaminen talonmiehen vai jonkun muun tehtäviin?
Sen sijaan yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat este itsenäistymiselle. Este on se, jos ei tiedä kenelle voi soittaa, kun ranskalaiset ovat unohtuneet uuniin ja palohälytin on alkanut huutaa. Este on se, ettei tiedä mihin voi mennä, kun oman kämpän seinät alkavat ahdistaa ja kaipaa tukea omaan jaksamiseensa. Tähän näkökulmaan vedoten itsenäistyminen onkin oppimista siihen, että ympärillämme on ihmisiä, jotka voivat auttaa.
Itsenäistyminen on oppia siitä, että kukaan ei pärjää ihan yksin. Itsenäistyminen on tieto siitä, että apua saa pyytää, kun sitä kokee tarvitsevansa. Itsenäisyys onkin siis osallisuutta?
Hankevastaava / Osallisuus ja tuki -hanke
Mira Kaaja
