Yksinäisyys
Joka viides kokee jossakin vaiheessa elämäänsä pahaa oloa ja ahdistusta siitä, että hänellä ei ole ketään, joka kuuntelisi, johon luottaisi ja jonka kanssa asioita jakaisi. Yksinäisyyttä kokee siis moni, mutta se jää myös helposti huomaamatta. Erityisen tärkeä vaihe on seitsemännen luokan alku. Jos nuori ei saa silloin kavereita koulussa, niin hän on todennäköisesti yksinäinen koko yläkouluajan. (Junttila, N. 2015.) Suurta huomiota tuleekin kiinnittää mm. ryhmäyttämiseen ja me-henkeen seiskaluokan alkaessa.
Millaista yksinäisyys on?
Yksinäisyys on kipeä tunne siitä ettei kuulu joukkoon tai ei ole ketään, kenen kanssa puhua ja jakaa asioita. Yksinäisyys on aina subjektiivinen kokemus. Toiset eivät kaipaa ketään, vaikka olisivat yksin. Toiset taas saattavat kaivata enemmän sosiaalisia suhteita, vaikka heillä näyttäisi päällisin puolin olevan jo laajat kaverijoukot. Kielteinen, vastentahtoinen yksinäisyys on ahdistavaa ja epämiellyttävää porukan ulkopuolelle eristämistä toisin kuin yksin oleminen, jota jokainen voi joskus kaivata.
Yksinäisyyttä on kahdenlaista. Sosiaalinen yksinäisyys on sosiaalisen verkoston puutetta ja sitä, ettei koe kuuluvansa mihinkään kaveriporukkaan tai ryhmään. Emotionaalinen yksinäisyys on sitä, että ei ole ketään läheistä ystävää, jonka kanssa jakaa asioitaan.
Kimpassa-hankkeessa puhumme kielteisestä, pitkäaikaisesta ja sosiaalisesta yksinäisyydestä sekä ostrakismista eli sosiaalisesta ulossulkemisesta.
”Kun on yksinäinen, on näkymätön. Silloin ei välttämättä kuunnella oikeasti mitä on sanottavana. Se raastaa rintakehää ja ei tunnu yhtään hyvältä.” (nuori, 2018, Sastamala)
Mistä yksinäisyys voi johtua?
Yksinäisyys voi johtua monesta eri syystä tai se voi alkaa jopa sattumalta. Usein taustalla on jonkin tärkeän suhteen katkeaminen. Yksinäisyyttä voi selittää esimerkiksi tilannetekijät, kuten muutot, vanhempien ero ja koulunvaihdot. Tai lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu, kuten turvattomat kiintymyssuhteet tai väkivalta/alkoholismi perheessä. Torjutuksi tuleminen voi johtua yhtä lailla myös esimerkiksi fyysisestä vammasta tai erilaisuudesta.
Perityt ominaisuudet sekä opitut käyttäytymisen mallit voivat myös vaikuttaa yksinäisyyteen. Jos vanhemmat ovat yksinäisiä, niin usein sitä ovat myös lapset. Ujon vanhemman lapsi saa muita todennäköisemmin ujon perusluonteen. Lapsuudessa opitaan myös mallit siitä, käykö kotona vieraita ja mitä vanhemmat silloin tekevät. Riskin tunnistaminen tarkoittaa, että asialle voi tehdä jotain, on keskityttävä ujoihin ja arkoihin ja tuettava heidän sosiaalista kasvuaan.
Myös heikot sosiaaliset tai sosiokognitiiviset taidot, kuten vaikeus tulkita toisen tunteita ja aikomuksia, voivat johtaa yksinäisyyteen, sillä puutteet sosiaalisissa taidoissa, kuten keskustelun avaamisessa hankaloittavat muiden kanssa toimimista ja kontaktien luomista. Kierre yksinäisyyteen on mahdollinen, jos harjoitusta sosiaalisista tilanteista ei tule, jolloin myöskään sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään.
Yksinäisyydelle voi olla siis todella monia syitä ja aina syytä ei edes tarvita. On hyvä muistaa, että näin voi käydä kenelle vain.
Yksinäisyyden seuraukset
Usein pitkään jatkuneesta yksinäisyydestä kärsivän mielentila aiheuttaa sen, että hän näkee enemmän uhat kuin mahdollisuudet. Yksinäisten huomio kiinnittyy muita useammin negatiivisiin, uhkaaviksi koettuihin sosiaalisiin tilanteisiin tai ihmisiin. Pitkälle jatkuessaan yksinäisyys aiheuttaa ajatusvääristymiä, joka johtaa noidankehään: jos joku oppilas nauraa koulun käytävällä, niin yksinäinen ajattelee, että oppilas nauraa hänelle. Yksinäisyyden jatkuessa yksinäisyyden noidankehä on mahdollinen: yksinäisen mielentila on negatiivinen, hän näkee enemmän uhkia, siitä johtuen sosiaaliset tilanteet ovat epämukavia, joka johtaa seuran välttelyyn ja kontaktien vähäisyyteen, joka saattaa johtaa mm. sosiaaliseen ahdistuneisuuteen, sosiaaliseen fobiaan ja myös masennukseen.
Yksinäisyyden noidankehässä on monia kohtia joihin aikuiset voi puuttua. Aikuiset voivat järjestää tapaamisia, vaikuttaa asenteisiin, opettaa sosiaalisia taitoja jne. On ensiarvoisen tärkeää, että yksinäisyyteen puututaan varhain ja ennaltaehkäisevällä otteella.
”Vietän suurimman osan ajastani huoneessani. Isommassa kaveriporukassa olen usein näkymätön.” (nuori, 2018, Sastamala)
”Luultavasti sen takia alkanut masennus ja ahdistushäiriöt.” (nuori, 2018, Sastamala)
Lähteet:
Junttila, N. 2015. Kavereita nolla. Lasten ja nuorten yksinäisyys. Tammi.
MLL, Kaikille kaveri. Opas nuorten yksinäisyyden ehkäisemiseen
Nyyti ry. Yksinäisyys koskettaa monia
