”Kyselymme vastauksissa eri mittareita lähes sata. Suurin osa mainituista mittareista tuli vastauksissa esille vain kerran. Pirstaleista on.” Twiittasivat Satasoten Kuntoutus ja & Työllisyys -hankkeet 26.7.2017. Tukitalolla nuorten intensiivistä tukimallia rakentelevassa Osallisuus ja tuki -hankkeessakin yksi tavoite kuuluu seuraavasti: ”Osana työmuodon kehittämistä rakennetaan mittaristoa, jolla nuorten elämänhallintaa ja/tai osallisuutta pystytään mittaamaan ja hankkeen tuloksia todentamaan.”
Osallisuus ja tuki -hankkeen ensi metreillä noin vuosi sitten lähdettiinkin selvittelemään erilaisia mittareita ja niiden hyödynnettävyyttä hanketyössä. Aika pian teimme saman huomion kuin Satasoten hankkeetkin. Pirstaleista on. Valmiita mittareita on käytettävissä yllin kyllin, mutta mikään niistä ei ole meidän toiminamme kannalta täydellinen. Ajattelimme kuitenkin, että ehkä pyörää ei ole järkevää keksiä joka kerta uudelleen, joten tartumme ”vähiten huonoon”. Näin alkoi yhteistyö Työterveyslaitoksen Kykyviisari -projektin kanssa.
Vuoden aikana Kykyviisaria on täytetty ja käytetty nuorten kanssa ahkerasti. Jokaisen nuoren suoriutumista elämästä on mitattu asiakkuuden alkaessa, päättyessä ja välilläkin. Kykyviisari sisältää yhteensä 15 sivua kysymyksiä, joiden tarkoituksena on ollut kertoa nuorelle ja toisaalta hanketyöntekijöille, että miten nuorilla menee.
Paljon mittaamalla onkin saatu aikaan. ”Mittaustilanteet ”ovat olleet todella hyviä keskusteluja nuorten kanssa. Niiden kautta on saatu paljon taustatietoa, jonka varaan asiakassuunnitelmia ja koko työskentelyä on ollut mahdollista rakentaa. Kykyviisarin kautta on ollut mahdollista ottaa puheeksi niitä haastavampiakin aiheita. Edelleenkin Kykyviisarin kysymyspatteristo vaikuttaa olevan ”vähiten huono” tarkastamistamme mittareista. Samaan aikaan kysymyksiä kaipaa jatkuvasti lisää. Tuntuu, että mikään määrä ei riittäisi. Jokaisesta nuoresta pitäisi saada ongittua esiin vielä paljon enemmän. Nuoren ydintä ei tahdo millään mittaamisella tavoittaa. Absoluuttinen totuus jää saavuttamatta.
Mittauksen tavoitteena on lisäksi sekin, että se kertoisi, miten loistavaa työtä olemme hankkeessa tehneet. Toivoisimme, että Kykyviisarin tulokset näyttäisivät, että kaikilla tilanne on viimeisessä mittauksessa hirmuisesti parempi kuin siinä ensimmäisessä. Tällaisiakin tuloksiakin onneksi on. Ikävä kyllä ei kuitenkaan kaikkien kohdalla. Hanketyöskentely on saanut monen nuoren myös katsomaan tilannettaan realistisemmin, jolloin itsearviossa annetut arvosanat ovat tipahtaneet. Tätä ilmiötä mittari ei tavoita. Lisäksi pitänee myöntää, että jonkun tilanne on ottanut takapakkiakin, vaikka kuinka olemme yrittäneet huhkia nuoren kanssa. Mittari ei kerro ponnisteluista, vaan saa työmme näyttämään turhalta.
Miksi me siis mitataan ja miksi? Ja mikä mittaamisessa olisi kaikkein tärkeintä? Sitä tässä räknäillään..
Osallisuus ja tuki -hankkeen hankevastaava
Mira Kaaja
