Sastamalan seudun mielenterveysseura ry:n Osallisuus ja tuki sekä KIMPASSA emme ole yksin -hankkeet järjestivät 20.9. seminaarin nuorten yksinäisyyden ja osallisuuden teemoista. Seminaari keräsi kuulijakunnakseen satapäisen joukon asiasta kiinnostuneita sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia sekä yksinäisyyden ja osallisuuden teemoista muutoin kiinnostuneita.
”Jokainen tahtoo tulla näkyväksi”
Seminaaritilaisuuden ensimmäisen asiantuntijapuheenvuoron käytti Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen erikoissunnittelija Tanja Hirschovits-Gerz, joka avasi osallisuuden käsitettä, etenkin nuorten näkökulmasta. Esiin nousivat nuoruuden kehitystehtävät sekä nuorten erityinen tarve osallisuuden kokemuksiin muun muassa ystävyyssuhteiden kautta. Keskeinen viesti oli, että porukkaan kuuluminen on yksi ihmisen perustarpeista, joten se pitäisi tehdä kaikille mahdolliseksi.
Yksinäisyys lisääntyy ja tuo mukanaan sosiaalista kipua
Suomen tunnetuimmaksi yksinäisyystutkijaksi tituleerattu, Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila avasi seminaarissa muun muassa yksinäisyyteen liittyviä tilastoja, joiden mukaan yksinäisyys on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana kaiken ikäisten keskuudessa. Lapsista yksinäisyyttä kertoo kokeneensa noin joka viides, eli kyse ei ole harvinaisesta ilmiöstä. Esimerkiksi jokaisen koululuokkaan mahtuu useampi lapsi, joka kokee yksinäisyyttä.
Lapsuuden yksinäisyyden on todettu selittävän muun muassa myös aikuisiän yksinäisyyttä, psyykkistä oireilua, käytöshäiriöitä ja itsetuhoisuutta. Junttila kertoi yksinäisyyden olevan sosiaalista kipua, jonka on muun muassa aivotutkimuksissa todettu aktivoivan meissä samoja alueita kuin fyysisen kivun.
Niina Junttila nosti esiin vahvasti myös ostrakismin, eli sosiaalisen piirin ulkopuolelle sulkemisen käsitettä. Ulkopuoliseksi jäämisen tunne nostattaa meissä esiin muun muassa tunnekylmyyttä, ahdistuneisuutta ja kivun tuntemuksia. Ulkopuolelle jättäminen on usein hyvin huomaamatonta, mutta sen kohteena olevalle se tuottaa kuitenkin pahaa oloa.
Yksinäisyyteen puuttumisen haasteet nostettiin myös Junttilan toimesta esiin. Yksinäinen rakentaa usein ympärilleen suojakuoren, johon ympärillä olevien on vaikeaa murtautua. Ympärillä olevat usein uskottelevat itselleen, että yksinäinen tahtookin olla yksin ja väliintulo jää tekemättä. Omaa sosiaalista piiriä suojellaan, koska pelätään, että itsekin leimaannutaan oudoiksi ja erilaisiksi, mikäli yrittää ottaa kontaktia yksinäiseen. Haasteista huolimatta puuttuminen olisi tärkeää ja uskallusta siihen olisi tärkeää lisätä. Yksinäisyyden torjunta ei vaadi ihmeitä. ”Ainoastaan ihmisiä, joilla on uskallusta ja aikaa.”
Kaikesta voi selviytyä ja yksinäisyyden kierteen voi katkaista
Seminaaripäivän viimeisenä puhujana kuultiin lasten psykiatri Riikka Riihosta Tampereen perheneuvolasta. Riihonen korosti omassa puheenvuorossaan toivon näkökulmaa. Keskeinen viesti oli, että erittäin haastavistakin elämäntilanteista on mahdollista selviytyä. Mielenterveyden häiriöt ovat varsin yleisiä ja ne tulisi nähdä luonnollisena osana elämää. Vaikka olisi joutunut yksinäisyyden kierteeseen ja kärsisi esimerkiksi pelko-oireista, on selviytyminen mahdollista. Osallisuus, myönteiset kokemukset ja positiiviset ihmissuhteet ovat keskeisiä selviytymistä tukevia tekijöitä. Yksinäisyyden torjumisen työtä voidaan tehdä sekä yksilön-, yhteisön-, että yhteiskunnan tasolla.
Yhdistyksen omat hankkeen näkyviksi
Seminaarissa esittäytyivät myös yhdistyksemme omat nuorten hankkeet. Tutustu sinäkin!
