MIELI RY’N ASIANTUNTIJAHAASTATTELU
Kirjoittaja: Viivi Virtanen
*** *** ***
Moni mies ajattelee, että kriisissä on pärjättävä yksin. Vastaava kriisityöntekijä Visa Kuusikallio ja masennusta tutkinut Jukka Valkonen kehottavat miehiä hyväksymään itsessään kaikki puolet – myös haavoittuvuuden.
Jo yhdestä keskustelusta voi olla iso apu
Miehet hakevat apua kriisissä vasta, kun asiat ovat jo isossa solmussa. Häpeä ja opitut miehen mallit estävät hakemasta apua.
Miehet yrittävät itsemurhaa harvemmin kuin naiset, mutta kuolevat siihen naisia useammin. Tämä todennäköisesti johtuu pääosin siitä, että miesten tavat yrittää itsemurhia jättävät pienemmän mahdollisuuden selviytyä hengissä. Siksi masennus on hengenvaarallinen erityisesti miehille.
”Jo yhdestä keskustelukerrasta saattaa olla iso apu. Kunhan vain uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen ja riskin, mikä eniten pelottaa: soittaa tai puhua jollekin. Tukea voi antaa myös kaveri, puoliso tai työterveyslääkäri, sanoo vastaava kriisityöntekijä Visa Kuusikallio SOS-kriisikeskuksesta.
Kuusikallio on työuransa aikana nähnyt lukuisia tilanteita, joissa mies raahautuu paikalle, alkaa puhua, tulppa aukeaa ja lopulta asiat alkavat valjeta yksi kerrallaan.
Miesten masennusta tutkinut ja siitä kirjan kirjoittanut MIELI ry:n erityisasiantuntija Jukka Valkonen painottaa, että miehisyys itsessään ei ole ongelma, vaikka joskus niin saatetaan argumentoidakin.
”On tärkeää arvostaa monia tapoja olla mies. Kaikkien ei tarvitse osata puhua tunteista. On kuitenkin hyvä muistaa, että mikä tahansa tapa voi johtaa ongelmiin.”
Kriisi tekee kenet tahansa avuttomaksi
Miksi avun hakeminen on usein vaikeaa juuri miehille? Syitä on erilaisia, kuten miehiäkin.
MIELI ry:n kyselyn mukaan monia miehiä estää häpeä, miehisyyden odotukset, ajatus siitä, että tilanne ei ole tarpeeksi vaikea. Toisilla ahdistus on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että voimat ovat loppu. Jotkut miehet ovat kokeneet, etteivät terveydenhuollon henkilöt osaa kohdata heitä mieslähtöisesti. Toisilla ei ole hajuakaan, mistä apua voisi edes hakea.
”Moni mies jättää hakematta apua, koska pitäisi ensin tietää itse, miten ongelmat ratkaistaan”, Valkonen sanoo.
Vastaanotolla voi kertoa, mitä sillä hetkellä päässä pyörii ja miten se arjessa näkyy.
Valkonen painottaa, että psykologisesti kriisi on samanlainen kaikille sukupuolille, oli kyse sitten kehityskriisistä, avioerosta tai traumaattisesta kriisistä. Miehillä avun hakemisen vaikeuteen voivat kuitenkin vaikuttaa sosiokulttuuriset odotukset mieheydestä, opitut mallit siitä, mikä kenellekin on mahdollista.
”Perinteisiin maskuliinisuuden sääntöihin kuuluvat tunteiden näyttämisen säätely, vahvuus ja kilpailullisuus, ajatukset itkun tai haavoittuvuuden näyttämisestä heikkoutena. Pienestä pitäen kilpaillaan siitä, kuka on kovin. Apua ei pyydetä, itse ojani kaivan”, Valkonen kuvaa.
Kun sitten liian suuren talonrakentamisprojektin keskellä tuleekin avioero tai työpaikan menetys, saattaa pudotus olla melkoinen.
”Kriisityössä huomaa, miten avuttomaksi kriisi saattaa tehdä. Esimerkiksi keski-ikäinen urallaan menestynyt yritysjohtaja, joka on siihen asti ratkonut kaiken rationaalisen ajattelun avulla, ei osaa yhtäkkiä tehdä mitään. Se on kova paikka”, Kuusikallio sanoo.
Avun hakeminen ei tarkoita luopumista opitusta
Kun mies lopulta tulee kriisivastaanotolle, on hyvä aloittaa puhuminen arkisista asioista, vaikka siitä, mistä päin mies tuli tai miten löysi vastaanoton yhteystiedot. Auttajan on tärkeää kuunnella herkällä korvalla, miten päästään alkuun. Jotkut miehistä vierastavat empaattisuutta, jota taas naissoittajat usein kaipaavat.
”Miehille on tärkeää tietää, tuliko hän oikeaan paikkaan, halutaanko häntä kuulla”, Kuusikallio sanoo.
Avun hakeminen ei tarkoita, että täytyisi muuttua miehenä.
Monet miehet myös miettivät, osaavatko he sanoa oikeita asioita. Se on turha huoli.
”Vastaanotolla voi kertoa, mitä sillä hetkellä päässä pyörii ja miten se arjessa näkyy. Sanoituksia voi hakea yhdessä. Miehen vastuulla on mennä puhumaan, auttajan vastuulla on auttaa eteenpäin”, Kuusikallio sanoo.
Valkonen muistuttaa, että avun hakemiseen ei sisälly vaatimusta siitä, että täytyisi muuttua miehenä.
”On tärkeä ymmärtää, että avun hakeminen ei tarkoita sitä, että tarvitsisi luopua jostain, mitä on oppinut. Voit olla sellainen kuin olet.”
Avun hakemista voi lähestyä samalla päättäväisyydellä kuin työasioita
Kuusikallio ja Valkonen kannustavat miehiä hyväksymään itsensä. Erityisesti hyväksymään sen, että haavoittuvuus on osa ihmisyyttä.
”Suurinta tuhoa aiheuttaa, että yrittää vastustaa sitä, mitä on tai tuntee”, Kuusikallio sanoo.
”On hyvä miettiä omien toimintatapojen peilaamista, esimerkiksi sitä, että aina toimii rationaalisesti.”
Rationaalisuuden hyviä puolia voi Valkosen mukaan kuitenkin käyttää vaikkapa silloin, kun etsii itselleen apua.
”Oikeanlaisen avun löytäminen ei ole aina helppoa ja se vaatii sitkeyttä. Jos ensimmäinen taho ei vastaa tarpeisiin, niin samalla päättäväisyydellä, jolla on hoitanut työasioita, voi lähestyä avun hakemista.”
