Meille, Sastamalan Tukitalon työntekijöille avautui mahdollisuus Valo-Valmennusyhdistyksen ja Erasmus hankkeen kanssa yhteistyössä matkustaa Espanjan Fuengirolaan. Olimme olleet yhteydessä aiemmin Aurinkorannikon merimieskirkkotyön sosiaalikuraattoriin, Tia Raunioon. Ajatuksenamme oli tutustua mielenterveys- ja päihdetyöhön Aurinkorannikolla suomalaisten keskuudessa.
Lähdimme matkaan Pirkkalan kentältä kohti Malagaa, sunnuntaina 21.5. Aika vaivatonta hypätä koneeseen nopeasti ja joustavasti. Malagan kentältä helposti paikallisjunalla kohti Fuengirolaa ja hotellikin oli sopivasti vain lyhyen kävelymatkan päässä asemalta.
Olimme sopineet maanantai aamuksi tapaamisen paikalliselle sosiaaliasemalle, missä Aurinkorannikon merimieskirkkotyöllä on pienet toimistotilat. Täällä tapasimme Tia Raunion.
Tia Raunio on työskennellyt Merimieskirkolla suomalaisten sosiaalikuraattorina muutaman vuoden, tämän työn on mahdollistanut STEA-rahoitus. Hanke päättyi juuri toukokuun lopussa, mutta työ jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun ja STEA rahoitusta on haettu ja toivomme todella, että rahoitus järjestyy. Niin valtavan hienoa ja tavoitteellista työtä Tia ja Ninni tekevät suomalaisten keskuudessa. Ninni ja Tia työskentelevät molemmat sosiaalikuraattoreina Aurinkorannikolla. Merimieskirkkotyö on tiivissä yhteistyössä Suomalaisen seurakuntakodin kanssa. Fuengirolassa asuu vakituisesti noin 30 000 suomalaista. Aurinkorannikko on myös erittäin suosittu lomakohde ja Tia puhuikin humoristisesti Suomen eteläisimmästä kunnasta. Suomesta on helppo lentää Espanjaan ja aurinkorannikolla monet ymmärtävät suomea ja rannassa on useampi suomalainen ravintola, jossa mekin kävimme katsomassa yhden jääkiekko-ottelun (tai osan siitä) ja samalla katsomassa suomalaista kulttuuria vapaa-ajalla.
Päivä paikallisella sosiaaliasemalla. Täällä asemalla palvellaan lähinnä paikallisia ikäihmisiä ja juuri tänään ikäihmiset saivat ilmaisia bussikortteja paikallisliikenteeseen.
Tia kertoi meille hyvin kattavasti työstään. Työ suomalaisten keskuudessa on laidasta laitaan tilanteita, puhelin soi taukoamatta, Tia vastasi puhelimeen välillä suomeksi, toisinaan espanjaksi ja englanniksi. Soittajat olivat sosiaaliviranomaisia, suomalaisia siellä asuvia sekä suomalaisia, jotka ovat huolissaan läheisistä Aurinkorannikolla. Tian ja Ninnin työnkuvaan kuuluu pienen vauvan huostaanotosta asunnottomien mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Vaikka sosiaalikuraattoreilla ei ole virkamiesvastuuta eikä velvollisuutta, sekoitetaan usein heidän työnsä suomalaiseen sosiaalityöhön. Päivän päätteeksi meillä mielenterveystyön ammattilaisilla oli sanaton olo. Työ jota Aurinkorannikolla tehdään, on niin monenkirjavaa, erittäin ammattitaitoista, kiireellistä ja monipuolista.
Alkoholin alhainen hinta ja päihteiden helppo saatavuus ajaa suomalaiset helposti esim alkoholin liikakäyttäjiksi. Kun alkoholi maksaa vähemmän kun mehu, on helppo ajautua pikkuhiljaa juomaan enemmän ja enemmän. Vahvempien päihteiden saanti on myös helppoa. Aurinkorannikolla on huumeet katukuvassa täysin eritavalla kun meillä suomessa ja siksi mahdollistaa vahvojenkin huumeiden käytön helpommin. Näistä seuraavat ongelmat moninkertaistuvat, asunnottomuus lisääntyy ja onglemat arkielämässä kasaantuu.
Tiistai aamuksi sovimme tapaamisen Seurakuntakodille, jossa merimieskirkkotyö sekä seurakunnan työntekijät, opiskelijat ja tet-harjoittelija pitivät yhteisen palaverin. Meidät toivotettiin niin sydämellisesti tervetulleiksi mukaan yhteiseen tapaamiseen. Palaverissa työntekijät suunnittelivat ja sopivat kesän ohjelmaa. Kesän ajaksi Aurinkorannikon toiminta vähän hiljenee, mutta esimerkiksi lapsikerho toimii, jota vetivät nyt parhaillaan siellä olevat opiskelijat Lahden ammattiopistosta. Heillä oli 7 viikon harjoittelu seurakunnalla. Opiskelijat ja monet vapaaehtoiset pitävät seurakuntakodilla kahvilaa auki päivittäin muutaman tunnin. Saimme olla mukana näkemässä ja kuulemassa mitä kaikkea, vihkimisestä rannalla lasten leikkikerhoon, seurakuntakodilta organisoidaan.
Keskiviikko aamu alkoi myös seurakuntakodilta.
Seurakuntakodilla on kirjasto, seurakunnan toimintaa sekä merimieskirkkotyön vastaanotto. Joka keskiviikko on avoimet ovet, jolloin suomalaiset tulevat seurakuntakodille kahville, viettämään aikaa ja tapaamaan muita suomalaisia tai tapaamaan sosiaalikuraattoreita, joiden kanssa selvitetään asunnottomuutta, tukipalveluita, lentolippuja suomeen. Puhelin soi tauotta, ympärillä hääri ihmisiä. Paikalla oli vapaaehtoisia, opiskelijoita, siellä asuvia suomalaisia, työntekijöitä ja me. Tunnelma oli kiireinen, mutta leppoisa.
Paluumatkan kävelymaisemat hotellille oli henkeä salpaavat. Kaikesta kuulemasta ja näkemästä hiukan ehkä pöyristyneenä ja tiedontulvan vuoksi sekaisin, istuimme kiville nauttimaan meren kohinasta ja aurinkoisesta hetkestä. Keskiviikkona matkallamme paistoi jo aurinko.
Päällimmäisenä tunteena matkalta torstaina kotisuomeen palattuamme oli tiedontulvan ja vähän onnettomienkin elämänkohtaloiden vuoksi sekavuus ja suru. Monella suomalaisella Aurinkorannikolla on asiat hienosti, on töitä, koti ja aurinkoa ympäri vuoden. Mutta juuri päihteiden käytön vuoksi monella suomalaisella on myös asiat erittäin huonossa jamassa. Sosiaalikuraattorit tekevät kaikkensa suomalaisten auttamiseksi paikan päällä ja työ on näkyvää ja erittäin arvokasta ja tarpeellista. Toivomme, että tämä työ saa jatkorahoitusta. Muuten suomalaiset Aurinkorannikolla ovat oman onnensa nojassa ja avun tarvitsijoita on paljon.
Tukitalon työntekijöinä me erityisesti kiinnitimme huomiota kriisityöhön ja asumisen palveluihin. Kriisityötä tehdään sosiaalikuraattorien toimesta, mikäli heillä on aikaa ja resursseja. Elämä aurinkorannikolla ei kuitenkaan säästä ihmisiä elämän tavallisilta kriiseiltä. Elämässä tulee vastaan asioita, jolloin kriisiapu on tarpeellista, olipa asuinmaa mikä tahansa. Ja kotimaisella kielellä kriisiapu on tällä hetkellä sosiaalikuraattorien sekä valtakunnallisen kriisipuhelimen varassa. Ja asumisen ongelmat korostuvat, kun päihteiden käyttö on jo niin jokapäiväistä, että elämän perusasiat on hukassa. Päihteiden käytön myötä kodittomuus lisääntyy ja sitä kautta huolet, ryöstöt ja pahoinpitelyt kadulla.
Matka oli todella antoisa, erittäin silmiä avaava ja ajatuksia herättävä. Suosittelemme kaikille mahdollisuuksien mukaan osallistumaan hankkeen nimissä vaihtomatkaan minne tahansa maailman kolkkaan. Yhteistyö Valo-Valmennuksen ja Aurinkorannikon merimieskirkkotyön sekä seurakuntakodin kanssa oli mutkatonta. Koimme itsemme todella tervetulleeksi ja meidät toivotettiin tervetulleeksi myös kriisiauttamisen nimissä takaisin Aurinkorannikolle.
Lämmin kiitos yhteistyöstä ja matkan mahdollistamisesta.
-Katriina ja Briitta
