Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 16.8.2023:
Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
MIELI Tukitalo mielenterveys ry
*** *** ***
Herkkää sisua
Suomalainen tunnetaan sinnikkyydestä. Sisulla olemme selvinneet monesta suosta! Sisua tarvitaan nyt elokuussakin, kun moni hakee paikkaansa uudessa porukassa, uusien haasteiden äärellä ehkäpä koulussa, töissä tai harrastuksissa. Ryhmässä meistä jokainen toimii eri tavalla esimerkiksi persoonallisuuden, taitojen ja voimavarojensa rajoissa. Jotakuta jännittää ja hän kertoo siitä. Toinen on ylireipas ja piilottaa tuntemuksensa. Yksi ehkä lamaantuu ja vierustoveri kiukuttelee paineiden alla.
Miten toimit, jos joku lähelläsi kiukuttelee uuden ja jännittävän edessä? Sivuutatko kiukun ja kehotat tsemppaamaan: sisukkaasti vain eteenpäin, kuten muutkin tekevät. Vai toimitko jotenkin toisin?
Niin tai näin, voisitko seuraavalla kerralla kohdata kiukuttelijan toisenlaisella sisukkuudella? Olisit uskalias ja pysähtyisit kuuntelemaan. Kuuntelisit ymmärtääksesi, miksi lähimmäisen leukaperät kiristyvät ja hänestä tuntuu pahalta. Sisukkaasti olisit läsnä ja tarkkailisit tilannetta tarjoamatta yhtään mitään ratkaisua. Yhdessä ehkä toteatte, että onpahan inhottava tilanne. Lausutte pari ärräpäätä tai puratte jännityksen vaikka suosikkibiisiä laulamalla. Ja kun kiukku on purettu, olette keveämpiä jatkamaan sitä mitä olittekaan tekemässä. Tunteen tasaus on tehnyt tilaa loogiselle ajattelulle, joten ehkäpä vielä pohditte keinoja selvitä tilanteesta. Mieti, missä voisit kokeilla tällaista sisukkuutta ja anna palaa!
Sisun voima kulkee monessa mukana. Mitä, jos me oppisimme sisulla myös itkemään? Jos ei heti koko porukalla niin edes yksin? Voisiko itku saada uudenlaista tilaa näinä epävarmuuden aikoina? Samalla tavoin kuin äänellä itkijät ja itkijänaiset aikanaan toimivat tunnetulkkeina suurellekin yhteisölle itkun keinoin. Jospa nytkin saisimme voimavaraksi itkun, jotka kannattelee yli yhteisen surun ja tiukan paikan. Huomaisimme, mitä vapautta ja voimaa itku ilmentää.
Itkullahan on omanlaistaan sanottavaa. Itku on informaatiota. Merkki suuresta tunteesta. Ehkäpä surusta, pelosta, liikutuksesta tai syvästä kiitollisuudesta. Nämä tunteet ovat omiaan saamaan roskan silmään. Siinäpä mainio kielikuva, joka muistuttaa, miten fiksu onkaan ihmisen keho ja mieli. Silmät vuotavat, jotta roska poistuu silmästä. Samalla tavalla silmät vuotavat, kun suuren tunteen paine purkautuu kehosta itkemällä. Viisas keho pyrkii tasapainoon.
Selvää on, ettei jokainen itke. Syitä on useita ja jokaisella on omanlaisensa tarina. Kasvuympäristömme muokkaa itkuamme. Jo pieni vauva muovaa käytöstään sen mukaan, vastataanko hänen itkuunsa. Siitä huolimatta toivon, että yhä useamman itku mahtuisi maailmaan ja tulisi kuulluksi. Arkeemme mahtuisi puhdistava, ihmisiä yhdistävä itku. Sinnikkyyttä edeltävä pettymyksen itku. Onnea ja kiitollisuutta huokuva itku. Sisukkuutta huokuva kyllä me tästä selviämme -itku.
Tunteissa on voimaa. Kestetään ja tunnetaan tunteet. Sisulla!
***
Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
MIELI Tukitalo mielenterveys ry
Kirjoittaja toimii MIELI Tukitalolla hankepäällikkönä edistäen mielen tasapainoa työpaikoilla
