Kun ahdistava yksinäisyys jatkuu, eikä pahasta olosta pääse eroon niin moni yksinäinen ajattelee, että vika on itsessä, ettei kukaan kiinnostu. Niin kauan kun uskomme, että voimme itse vaikuttaa omaan olotilaan ja että se ajan kanssa tulee muuttumaan, niin ollaan hyvien mahdollisuuksien puolella. Yksinäinen nuori tarvitsee tukea ja apua negatiivisten ajattelumallien muuttamiseen.
Miten koulun henkilökunta voi auttaa?
-Yksinäisyys on usein niin satuttava tunne, että siitä voi olla vaikea kertoa, mutta otathan asian puheeksi. Muista hienovaraisuus.
-Yksi pienikin teko on tärkeä, se herättää lämmön tunteen. Tervehdi. Kysy kuulumisia. Kannusta. Huomioi tasapuolisesti.
-Panosta ryhmäyttämiseen ja sosiaalisten taitojen harjoitteluun (mm. kuuntelu- ja neuvottelutaidot, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot). Nämä edesauttavat myös turvallisen ilmapiirin syntymistä ja ehkäisevät yksinäisyyttä.
-Käytä opetusmenetelmiä, jotka helpottavat toisiin tutustumista ja rohkaisevat toimimaan kaikkien kanssa.
-Kukaan ei saa jäädä yksin ryhmiä jakaessa. Jaathan ryhmät ja parit siten, että kaikki pääsevät mukaan.
-Osoita asenteellasi ja toiminnallasi, että porukan ulkopuolelle sulkeminen on ehdottomasti kiellettyä. Tätä on monesti vaikea tunnistaa, joten tähän koulun aikuiset tarvitsevat myös nuorten apua.
-Puhu toisten huomioimisen merkityksestä ja siitä miten tärkeää on, että kaikki ovat osa ryhmää.
-Vaikuttamalla muiden asenteisiin, yksinäisten huomioimiseen ja vastavuoroisuuteen.
-Keskustelkaa luokassa yhdessä yksinäisyydestä. Miltä tuntuisi jäädä ryhmän ulkopuolelle ja olla yksinäinen ja torjuttu? Mitä silloin haluaisi muiden tekevän?
-Myös tukioppilas-/tutortoiminnan avulla voidaan edistää kaveritaitoja.
-Muista avoin yhteistyö huoltajien kanssa. Ota vanhempien huoli omasta lapsesta/nuoresta vakavasti.
-Auta lasta/nuorta näkemään hänen hyvät piirteensä. Muista kertoa, että yksinäisyys ei ole hänen vikansa. Välitä toivoa siitä, että tilanteeseen voi vaikuttaa ja aina on mahdollisuus muutokseen.
Miten vanhempi voi auttaa?
-Juttele lapsen/nuoren kanssa hänen tilanteestaan hienovaraisesti. Mieti etukäteen millaisessa tilanteessa asiasta olisi parasta puhua.
-Ole läsnä kun lapsi/nuori on itse valmis ottamaan asian puheeksi. Usko. Ota tosissasi. Älä väheksy.
-Harjoittele lapsen/nuoren kanssa toisiin tutustumista esim. kyläilemällä tai kutsukaa kotiin vieraita. Pohtikaa yhdessä hyviä tapoja aloittaa keskustelu.
-Miettikää yhdessä löytyisikö koulusta, pihapiiristä, tuttavien perheistä, lapsuuden ystävistä, sukulaisista tai harrastuksista samanhenkisiä lapsia/nuoria, joihin voisi tutustua. Voisitteko yhdessä tai koko perheen voimin solmia tuttavuutta uusiin ihmisiin esimerkiksi leireillä, konserteissa tai erilaisissa tapahtumissa?
-Mieti, olisiko lähipiirissä ihmistä, joka voisi säännöllisesti olla tekemisissä lapsen/nuoren kanssa. Nuoren on tärkeä huomata, että ympärillä on välittäviä ihmisiä.
-On tärkeää, että kaikki kodin ulkopuoliset sosiaaliset kontaktit eivät jäisi pois. Jos koulussa on hankalaa, niin pitäkää säännöllisesti kiinni jostakin koulun ulkopuolisesta menosta.
-Voisiko esim. koulun kautta löytyä harrastusryhmä, johon voisi mennä mukaan? Kalastus-, liikunta tms. kerhot lisäävät sosiaalisten kontaktien mahdollisuuksia. Lapset/Nuoret tarvitsevat ryhmiä, joissa saa tulla kuulluksi ja olla oma itsensä.
-Kannusta. Auta häntä näkemään hyvät piirteensä. Tue hänen itsetuntoaan. Kehu ja anna positiivista palautetta.
-Myös vanhemmat voivat kaivata tukea ja asioiden jakamisen mahdollisuutta. Tarvittaessa otathan yhteyttä.
Lähteet:
Junttila, N. 2015. Kavereita nolla. Lasten ja nuorten yksinäisyys. Tammi.
MLL, Kaikille kaveri. Opas nuorten yksinäisyyden ehkäisemiseen
