Ryhmänohjaajana voi kohdata erilaisia ihmisiä ja kehittää omia vuorovaikutustaitoja. Ryhmänohjaaminen on yksi Suomen Mielenterveysseuran vapaaehtoistyön muodoista.
”Toimiva ryhmä luo eri jäsentensä näköisen, turvallisen tilan”, kertoo tukihenkilötoiminnan suunnittelija Veli Kaukkila Mielenterveysseurasta.
Ryhmänohjaajien työmäärä vaihtelee ryhmästä toiseen. Keskimäärin ryhmät kokoontuvat kymmenisen kertaa vuodessa. Kokoontumiskerrat riippuvat ryhmien luonteesta.
”Ryhmiä perustetaan erilaisia tarpeita ja tavoitteita varten. Toisissa ryhmissä painottuu keskustelu, toisissa tehdään asioita yhdessä. Toiset ryhmät ovat avoimia, eli niissä voi jäsenet vaihtua, toiset ovat suljettuja.”
Kaksiosainen koulutus valmentaa ohjaajaksi
Tuleva ryhmänohjaaja kouluttautuu ensin tukihenkilöksi, ja vasta sitten ryhmänohjaajaksi.
Koulutus järjestetään kahtena viikonloppuna puolen vuoden välein. Ensimmäisenä viikonloppuna pohditaan erilaisten ryhmien dynamiikkaa ja itseä ryhmän jäsenenä. Sen jälkeen voi aloittaa ryhmänohjaajana. Ajatuksena on, että toisena viikonloppuna on jo kertynyt jonkin verran kokemusta ohjaamisesta.
”Toinen koulutusjakso keskittyy ryhmänohjaajana kehittymiseen”, kertoo Kaukkila.
”Jaksolla pohditaan omia vahvuuksia ja kehittymisen paikkoja ryhmänohjaajana. Hyvä ohjaaja pystyy eläytymään toisen todellisuuteen empaattisesti ja olemaan avoin uusille ihmisille. Ryhmän eri jäsenten yhdenvertainen kohtelu ja ihmisten erilaisuuden huomioiminen on tärkeää. ”
”Emme halua tarjota valmista ohjaajan mallia, vaan tarkoituksena on auttaa jokaista löytämään itsestään oman näköinen ryhmänohjaaja.”
Keskeneräisyyden hyväksyminen helpottaa ohjaamista
Koulutuksen tarkoituksena on antaa rohkeutta ohjaajaksi ryhtymiseen.
”Ohjaustyön aloittaminen voi olla monelle jännittävää. Usein alkutaipaleella oleva ohjaaja kyseenalaistaa omia kykyjään ohjaajana. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei ryhmänohjaajana ole tarkoituskaan tulla valmiiksi, eikä ohjaustyötä voisi ikinä aloittaa, jos itseltään odottaa täydellisyyttä”, muistuttaa Kaukkila.
”Jos esimerkiksi ohjaaja ei itse uskalla olla keskeneräinen, ryhmäläistenkin voi olla vaikeaa näyttäytyä heikkona. Mahdolliset ristiriitatilanteetkin opettavat ohjaajaa enemmän kuin ulkoa opetellut toimintatavat.”
Ryhmänohjaajan tulee luottaa ryhmän kykyihin ja olla tietoinen ryhmän tavoitteesta.
”Jos ohjaaja ei luota ryhmäänsä, hän saattaa itse pyrkiä ratkaisemaan käsiteltäviä asioita. Tällöin keskipisteeksi muodostuu itse ohjaaja, mikä ei palvele ryhmän tarkoitusperiä”, Kaukkila toteaa.
”Vaikka ryhmän ohjaaminen voi olla haastavaa, onnistuminen on erittäin palkitsevaa. Ryhmässä oppii, kasvaa ja kehittyy, ohjaaja mukaan lukien.”
TEKSTI: VILMA LÖYTTY
Artikkeli on julkaistu pidempänä versiona Suomen Mielenterveysseuran verkkosivuilla.
