Reflektio on työnohjauksessa oppimisen edellytys. Ohjaajan on huolehdittava omalta osaltaan reflektion onnistumisen edellytyksistä, mutta hänen on tiedostettava myös ryhmän toimintaan liittyviä reflektion esteitä.
Reflektion käynnistyminen työnohjauksessa tapahtuu luonnollisimmin sellaisten arjen kokemusten pohjalta, joissa aikaisemmat itsestään selvänä pidetyt oletukset kyseenalaistuvat. Jotta reflektion prosessi etenisi ohjattavan kokemuksesta sen kriittiseen tarkasteluun ja lopulta siirtovaikukseen tukityöhön, on sille luotava edellytykset. Reflektio voi tapahtua vain turvalliseksi koetussa ympäristössä, joka mahdollistaa ohjattavien uteliaisuuden ja vastavuoroisen tarinoiden jakamisen sekä myös vaikeiden tunteiden, kuten avuttomuuden, häpeän tai haavoittuvuuden sietämisen.
Turvallisuutta lisäävät ohjausryhmän kanssa yhdessä sovitut säännöt ja sekä ohjausryhmän että taustayhteisön kanssa laadittu psykologinen sopimus, joissa selkeytetään eri osapuolien vastavuoroisia odotuksia työnohjauksen tavoitteista.
Reflektion esteitä
Vapaaehtoistyöntekijät ovat yleensä hyvin sitoutuneita tehtäväänsä ja osallistuvat myös työnohjaukseen tunnollisesti. Vaikka työnohjauksen puitteet olisivat kaikilta osiltaan otolliset reflektiiviselle työskentelylle, ei työskentely välttämättä etene toivotulla tavalla.
Aina fyysinen tai psyykkinen olotila ei ole otollinen intensiiviselle työskentelylle. Myös ohjattavan persoonallisuuden piirteet voivat joko helpottaa tai vaikeuttaa avointa reflektointia. Introvertti ohjattava saattaa pitää omaa asiaansa vähäpätöisempänä kuin jonkun toisen ja vetäytyy hiljaisuuteen varsinkin suuressa ryhmässä. Samoin tiedostetut tai tiedostamattomat oletukset omista taidoista voivat olla esteenä reflektiolle.
Edellä mainituista syistä myös työnohjaajan oma toiminta voi olla ryhmän reflektion esteenä. Tutkimuksissa on todettu taitavien työnohjaajien mallittavan reflektoinnin taitoa myös ohjattavilleen. Työnohjaaja, joka on haluton reflektioon ja välttää sitä, saattaa käyttää ohjausmenetelmiä, joissa hän kyseenalaistaa ohjattaviaan ja piiloutuu teorian taakse välttäen siten arkojen aiheiden esille nousun. Epävarmuus omista ohjaustaidoista sekä pelko epävarmuuden näyttämisestä tai virheiden tekemisestä voi olla myös esteenä reflektiolle.
Kuitenkin täytyy muistaa, että hyvä työnohjaus ei riipu vain työnohjaajasta vaan erityisestä vuorovaikutussuhteesta omilla persoonillaan toimivan ohjattavan ja ohjaajan välillä ja aina kaikki suhteet eivät vain toimi. Reflektion taitoa voi myös kehittää. Yksin se ei onnistu, mutta työnohjauksen työnohjaus tarjoaa siihen ohjaajalle erinomaisen mahdollisuuden.
– Tuomo Tenhunen
Työnohjaaja ja työnohjaajakouluttaja
Kirjoitus on tiivistetty ote Tenhusen artikkelista Reflektio – oppimisen edellytys työnohjauksessa, joka on julkaistu kirjassa Vapaaehtoistyön työnohjauksen teoriaa ja käytäntöä (2020), s. 91–103. Voit tilata kirjan MIELI ry:n verkkokaupasta.
