MIELI Suomen Mielenterveys ry:llä on perinteiset ja käytännössä hyviksi havaitut ohjeet vapaaehtoistyön työnohjauksen järjestämiseksi. Niiden noudattaminen vaatii kuitenkin pienten ja usein täysin vapaaehtoisvoimin toimivien yhdistysten vastuuhenkilöiltä vaivannäköä ja mielikuvitusta.
Taustayhteisön merkitys työnohjauksen järjestämisessä
Paikallisen mielenterveysseuran hallituksen rooli työnohjauksen järjestämisessä ja tukemisessa on erittäin tärkeä, koska se vastaa
– tukihenkilötyön laadusta, työnohjauksesta
– työnohjauksen suunnittelusta ja organisoinnista
– sopivan työnohjaajan valitsemisesta.
– työnohjaukseen soveltuvan tilan järjestämisestä ja työnohjauksesta syntyvien kulujen maksamisesta.
(Porkka & Salmenjaakko, 2005, s. 26.)
Työnohjauksen käytännön järjestäminen ja sen haasteet
Pienellä paikallisella mielenterveysseuralla ei yleensä ole mahdollisuutta palkata vapaaehtoisille työnohjaajaa. Työnohjaajaksi yritetäänkin houkutella vapaaehtoishengessä paikallinen diakonissa, psykiatrinen sairaanhoitaja tai muu ammattilainen, jonka arvellaan osaavan toimia työnohjaajana.
Mieli ry on järjestänyt paikallisille mielenterveysseuroille vapaaehtoistyön työnohjaaja -koulutuksia jo neljännesvuosisadan ajan, mutta jokaiseen yhdistykseen koulutettuja ei ole riittänyt, tai ajan myötä työnohjaajan paikka on vapautunut. Vaikka paikallisella seuralla olisi oma koulutettu vapaaehtoistyön työnohjaaja, työnohjauksen käytännön järjestäminen pienessä yhdistyksessä voi olla yllättävän hankalaa. Se voi teettää työnohjaajalla ylimääräistä työtä ja vaatia toteutuakseen kekseliäisyyttä.
Yhdistyksen hallituksen vastuulla on huolehtia siitä, että yhdistyksessä on osaavia, vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutuksen käyneitä työnohjaajia riittävästi tukihenkilöiden määrään nähden. Hallitus tai tehtävään valtuutettu henkilö valitsee sopivan tukihenkilökoulutuksen käyneen ja uudesta tehtävästä innostuneen vapaaehtoisen ja kirjoittaa hänelle suosituksen koulutukseen. Suosituksessa yhdistys sitoutuu maksamaan koulutuksesta aiheutuvat matka- ja majoituskulut ja voi tarvittaessa hakea siihen rahallista tukea Mieli ry:ltä. Yhdistys sitoutuu myös antamaan työnohjaajalle koulutusta vastaavan tehtävän ja tukemaan häntä siinä. Mieli ry järjestää erilaisia koulutuksia, joihin myös pienen ja vähävaraisen yhdistyksen on mahdollista lähettää toimijoitaan. Asiansa osaava hallitus hyödyntää myös paikallisten oppilaitosten ja muiden yhdistysten tarjoamat koulutukset ohjaamalla työnohjaajansa niihin.
Työnohjauksen tilaratkaisut
Pienillä yhdistyksillä ei ole omia toimitiloja eikä myöskään varaa vuokrata sellaisia. Ilmaiset toimitilat on onnistuttava neuvottelemaan hyväntahtoisten yhteistyökumppaneiden, kuten muiden yhdistysten, seurakunnan tai kunnan kanssa.
Tilat ovat yleensä tilan haltijan käytössä arkisin ja virka-aikaan, joten työnohjausten on tapahduttava sen ehdoilla ja mahdollisimman ”näkymättömästi.”
Työnohjaajan motivaatio
Motivaatio on Sinokin (2016, s. 60–64) mukaan psyykkinen tila, joka kertoo, millä vireydellä, aktiivisuudella ja ahkeruudella yksilö tietyissä tilanteissa toimii saavuttaakseen haluamansa tavoitteen. Ihmisen sisäinen halu tehdä asioita lähtee yleensä ihmisestä itsestään ja toimiessaan omasta halustaan hän on sitoutuneempi tehtäviinsä. Hänellä on halu auttaa ja osallistua, kuulua johonkin ja tuntea itsensä tärkeäksi. Jotta työnohjaaja ei väsyisi ja luopuisi tehtävästä, johon pätevöityminen on vienyt vuosia, hänet olisi mahdollisuuksien mukaan vapautettava muista tehtävistä.
Yhdistystoiminnassa on aikansa ja paikkansa erilaisille asioille. Virkistystilaisuudet on tarkoitettu toimijoiden tutustumiseen ja yhteishengen vaalimiseen. Vaikka työnohjaaja olisi yhdistyksen oma vapaaehtoinen, hänen siirtymisensä työnohjaustehtävään ja uusien vapaaehtoisten tuleminen mukaan toimintaan aiheuttaa sen, että hän ei tunne kunnolla kaikkia vapaaehtoisia. Työnohjaaja pääsee virkistystilaisuuksissa tutustumaan heihin lähemmin ja epävirallisemmissa merkeissä kuin vain tiedotustilaisuuksissa ja työnohjauksissa. Työnohjausryhmän jäsenille virkistystilaisuudet antavat mahdollisuuden yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamiseen sekä yhteisistä asioista keskustelemiseen ja jopa niistä sopimiseen.
Muuttuvassa maailmassa ja sen hektisyydessä ihmisten henkinen ja fyysinen kuormitus voi kasvaa ylivoimaiseksi. Vaikka toiminnan haasteisiin voidaan osin vastata yhteisellä arvioinnilla, hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella, niitä riittää tulevaisuudessakin niin pienissä kuin suuremmissa vapaaehtoisvoimin ja vähäisin varoin toimivissa seuroissa. Keskeistä on paikallisseuran perustehtävän turvaaminen sen suhteen, kuinka saadaan apua tarvitseville riittävästi koulutettuja tukijoita ja heille vapaaehtoistyöhön perehtyneitä koulutettuja työnohjaajia. Yksi tulevaisuuden haasteista on nopeasti muuttuva some-kulttuuri erityisesti ikääntyneiden vapaaehtoisten näkökulmasta. Voi olla työlästä oppia ja pysyä mukana nopeasti muuttuvassa ja kasvavassa nettimaailmassa. Näenkin yhtenä isona tehtävänä saada mukaan nuoria, taitavia toimijoita auttamaan uuden teknologian käyttöönotossa.
– Satu Hiltunen
Lähteet:
Kokko, I. (2017). Sosiaalisen kognition teoria rooliodotusten selittäjänä. Teoksessa T. Tenhunen & S-T. Porkka (toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen ytimessä (s. 157–174). Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.
Porkka, S-T. & Myllymaa, T. (2007). Riskien arviointi vapaaehtoistyössä. Opas yhdistyksille. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.
Porkka, S-T. & Salmenjaakko, J. (2005). Vapaaehtoistyön työnohjauksen järjestäminen. Opas yhdistyksille. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.
Sinokki, M. 2016. Työmotivaatio. Innostusta, laatua ja tuottavuutta. Helsinki: Tietosanoma. Turunen, M. (2017). Jaksava työnohjaaja – laadukas työnohjaus. Teoksessa T. Tenhunen & S-T. Porkka (toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen ytimessä (s. 49–64). Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.
