Työnohjausprosessi tarjoaa usein arvokkaita oivalluksia ja uudenlaisia näkökulmia niin ohjattaville kuin ohjaajillekin. Parityönä tehtävä työnohjaus luo uuden ulottuvuuden tähän prosessiin. Teimme viime syys-kevätkauden ajan parityönohjausta ja jaamme tässä blogissa kokemuksiamme yhteisestä ohjaamisesta.
Yhdessä läsnä, jaettu ohjaajuus
Parityönohjauksemme tarkoitti käytännössä sitä, että työskentelimme yhdessä koko ohjausprosessin ajan. Ennen ohjaamisen aloittamista tutustuimme toisiimme. Kävimme läpi toistemme taustoja, ohjaustyyliä ja teoreettista viitekehystä. Näin loimme pohjan luottamukselle ja jaetulle ymmärrykselle pariohjauksesta. Meitä auttoi paljon se, että molemmilla oli samanlainen työnohjaajakoulutustausta. Tämä taustatyö mahdollisti joustavuuden, vuorovaikutuksen ja läsnäolon ohjaustilanteessa.
Parityönohjaus poikkeaa yksinohjaamisesta monin tavoin. Ohjaajuus jaetaan. Molemmat ohjaajat antavat toisilleen tilaa tuoda omaa lähestymistapaansa ja näkemyksiään prosessiin. Aluksi tämä jakaminen saattoi tuntua kuin pois antamiselta, mutta todellisuudessa se rikastutti ohjausprosessia. Kaksi paria korvia ja silmiä mahdollistaa monipuolisemman näkemyksen ja tarkemman tilannetajun, mikä on hyödyllistä erityisesti isompien ryhmien ohjauksessa.
Miten ohjaustilanne toimii käytännössä?
Ennen päivän yhteistä ohjausta olimme usein puhelimitse yhteydessä toisiimme ja vaihdoimme lyhyet kuulumiset päivän kulusta. Oli hyödyllistä tietää, oliko toisella ollut takanaan esimerkiksi hektinen päivä. Jos kiireinen päivä vaikuttaa hieman ohjauksen tunnelmaan, auttoi tilannetta se, että oli asiasta tietoinen. Yhteinen orientoituminen toi myös varmemman olon lähteä ohjaamaan, kun samalla voitiin sopia vaikkapa siitä, kumpi aloittaa ja onko jotain erityistä muuta huomioitavaa.
Vaikka itse ohjaustilanteessa oli kaksi ohjaajaa, emme ottaneet yksinohjausta aktiivisempaa työotetta. Ohjattavien tarpeet ovat keskiössä pariohjauksessakin. Jatkokysymykset, huomiot, selkeytykset sekä säilönä toimiminen ja asioiden palautukset tehtiin tilannetta ja toista ohjaajaa lukien.
– Ajattelin aluksi, että joudun parin kanssa ohjatessa ikään kuin puolittamaan ohjausaktiivisuuteni, Miika toteaa. – Mutta lopulta totesin, että parin kanssa ohjatessa päästiin vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin yksin ohjatessa. Matka oli vain erilainen, jaettu.
Ohjauksen purku välittömästi tapaamisen jälkeen oli hedelmällistä
Purkukeskustelut ohjaustilanteen jälkeen ovat oleellisia jaetun ohjaajuuden analysoinnissa. Näissä keskusteluissa käsiteltiin päällimmäisiä tuntemuksia, pohdittiin yhteistä toimintaa ja suunnattiin tulevia ohjaustilanteita. Purkukeskustelujen myötä parityöskentely löysi uomaansa paremmin ja yhteistyö parani. Työnohjaajien välisen vuorovaikutuksen on oltava erityisen toimivaa ja yhteiselle reflektiolle on varattava riittävästi aikaa, jotta pariohjaus voisi toimia.
Vaikka yhteiset purkukeskustelut voivat riittää, kannattaa harkita myös yhteistä työnohjauksen työnohjausta eli paritotoa. Pariohjaus tuo ison muutoksen yksinohjaukseen ja tämä muutos korostaa tarvetta työnohjauksen työnohjaukselle eli totolle.
Parityönohjaus tarjoaa uuden näkökulman ja lähestymistavan vapaaehtoistyön työnohjaukseen. Se edellyttää hyvää keskusteluyhteyttä, vuorovaikutusta, reflektiota ja yhteistyötä. Pariohjaus rikastuttaa ohjausprosessia, ja se voi olla voimavara niin ohjaajille kuin ohjattavillekin, kun siihen panostetaan ja sille annetaan tarvittavat resurssit ja huomio. Parityönä tehtävä ohjaus voi olla myös virkistävää vaihtelua ja sen avulla saa jatkuvaa palautetta omasta ohjaamisestaan.
– Miika Rautiainen ja Hanna-Mari Levänaho
