Vihtiläiset, tutustutaan tunteisiimme. Tunteet ovat spontaaneja, luonnollisia reaktioita, tulevat ja menevät. Se on lohdullista. Tunteiden tunnistaminen on tärkeää, jotta emme heijasta niitä liikaa toisiin. Tunnistaminen luo voimaa ja pystyvyyden tunnetta. Opetellaan ilmaisemaan tunteitamme minä-viestein.
Iloisena innostumme uudesta, huojennumme helpotuksesta, koemme mielihyvää, rentoutta ja onnea. Nämä tunteet usein sallitaan. Luonnollisia ovat myös rakentavan aggression tunteet, jotka eivät vahingoita itseä tai muita, eivät alista, eivät mitätöi. Vihaisena olemme turhautuneita, nöyryytyksen, epäoikeudenmukaisuuden tai epäreiluuden tunnetta kokevia, ärsyynnymme vastoinkäymisistä. On hyvä tunnistaa suuttumuksensa ja opetella keinoja, jotka rauhoittavat oloa. Jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen kohteluun ja joskus tämä vaatii puolustautumista. Kateellisuus voi aiheuttaa loukkaantumista. Surevana koemme menetystä, ulkopuolisuutta, pettymystä, apeutta, kaihoa ja ikävää. Läheisen tai lemmikin kuolema, eron tuoma menetys, työpaikan, kodin tai terveyden menetys aiheuttavat surua. Pelko lamauttaa ja ahdistaa, voi nolottaa, tehdä vetäytyväksi, huolissaan olevaksi ja murehtivaksi. Voi paeta tai taistella. Oloa voi helpottaa huolihetkillä, tehdä tietoisuuden ja läsnäolon harjoituksia, hengitellä rauhassa, ottaa aikalisää. Voi mennä lenkille, maalata, kuunnella musiikkia tai tehdä muuta mukavaa, maadoittua. Rakkaus on luottamusta, kiintymystä, ihastusta, hellyyttä ja voimaa. Yllätys tuo tarmokkuutta, ilahtumista, helpotusta, jännitystä ja ällistystä.
On lupa tuntea, ilmaista, käsitellä tunteita ja opetella niiden hallintaa. Dialogisessa, vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa eri osapuolten tunteita ja näkökulmia huomioidaan, opitaan ymmärtämään paremmin ja syvemmin. Asiat asettuvat mittasuhteisiin. Kohtaamisessa toivo on tärkeä selviytymiskeino. Vaikeissakin tilanteissa luodaan yhdessä toivoa, selvitään hyvällä tahdolla ja toiminnalla eteenpäin. Tunteikasta aikaa!
terveisin Leena
